Anti-Lindblom

Yhteiskunnallisten liikkeiden toiminta perustuu aina itseymmärrykselle liikkeen olemassaolon syistä. SDP:n itseymmärrys on jo pitkään pohjautunut realismin käsitteelle. Olen todistanut useita kertoja, kuinka sosialidemokraatit saunailloissaan luovat yhteisöllisyyttä nauramalla hipeille, aktivisteille ja muille porkkananpurijoille. Vaihtoehto heidän haihatteluilleen löytyy uskottavasta ja maltillisesta sosialidemokratiasta.

Tämä asenne kiteytyy Seppo Lindblomin viime vuonna ilmestyneessä kirjassa Politiikka karkumatkalla. Postipankin entinen pääjohtaja Lindblom on eläkepäivillään ryhtynyt kolmastieläisen sosiaaliliberalismin keulakuvaksi Suomessa. Lindblomin teesit ovat selkeitä sekä usein kuultuja: hyvinvointivaltion ekspansio on tullut tiensä päähän, oikeiston ja vasemmiston erottelu on menettänyt merkityksensä ja poliittinen pragmaattisuus on palautettava kunniaan. Näiden heittojen varaan Lindblom on rakentanut niin väitöskirjansa kuin tuoreen pamflettinsakin. Ne ovat lumonneet hänen hengenheimolaisensa ja monet ovatkin olleet valmiita kanonisoimaan Lindblomin SDP:n Viralliseksi Ideologiksi.

Politiikka karkumatkalla eroaa perinteisestä realismin saarnaamisesta sen radikaalin luonteen vuoksi. Lindblomin kirja ei ole suomalaisen yhteiskuntapolitiikan tai sosialidemokratian puolustuspuhe. Päinvastoin. Pikemminkin se on aggressiivinen hyökkäys vallassa olevaa utooppista ja yli-idealistista sosialidemokratiaa kohtaan.

Kyllä. Luitte aivan oikein.

Mahtaileva Hakaniemi

Lindblomin mukaan suomalaisen politiikan kriisi on seurausta puolueiden epärealistisista lupauksista ja mahtailusta suurilla yhteiskunnallisilla reformeilla. Lindblomin mukaan suomalaiset puolueet rakentavat mahtipontisia visioita tulevaisuuden yhteiskunnasta, vaikka mitään mahdollisuuksia tällaisille reformeille ei ole.

Lindblom toistelee pamfletissaan väitteitä hyvinvointivaltion epäonnistumisista. Erityisesti Lindblomia kismittää epäonnistunut talouspolitiikka, jota hän tuntuu pitävän liian vasemmistolaisena (sic!). Näkemyksiään Lindblom perustelee ennen kaikkea heikohkolla työllisyyskehityksellä.

Lindblom ei kuitenkaan syyllisty liialliseen empiriaan. Suurin osa hänen heitoistaan perustellaan joko jankkaamisella tai viittauksilla johdantokurssitason yhteiskuntateoriaan. Hän kirjoittaa individualismin noususta, globalisaatiosta ja ”rationaalisesta” talouspolitiikasta. Tuntuu siltä, että nämä kaikki ovat syitä uusliberalisoida yhteiskuntapolitiikkaa.

Syiden ja seurausten välisiä tarkkoja vaikutussuhteita Lindblom ei vaivaudu analysoimaan. Kirjoitelmansa alussa hän itsekin myöntää tekstissään olevan ”jotakin vaistonvaraista… kun ei itsekään pysty tarkoin erittelemään ja kirjaamaan pohdiskelujensa syyn ja seurauksen ketjuja”. Minkäänlainen ongelma tämä ei tietenkään ole Lindblomin mielestä.

Suomi – pieni poloinen

Lindblomin kirja on vain yksi puheenvuoro viime vuosina ilmestyneiden EVAn raporttien, pekkahimasten innovaatioselvitysten ja muiden Uutta Suomea konstruoineiden kirjoitusten joukossa. Tärkeäksi Lindblomin kirjan tekee se, että sen teksti on suunnattu vasemmistolle. Sitä voidaan pitää kolmastieläisen uudistusohjelman koosteena ja ikonisena mallina.

Lindblomin kirjan kantavana teesinä on Paavo Lipposen tunnetuksi tekemä hokema ”politiikkaa on tehtävä ajassa”. Iskulauseen taustalla on ajatus politiikan tasoista. Politiikan aika muovautuu ”kansainvälisellä tasolla”, jossa uudet taloudelliset pakkorakenteet, elämäntavat ja ideat syntyvät. ”Kansallinen taso” taas on politiikan ja yhteiskunnallisen toiminnan tila.

Politiikan kriisi on tällaisessa ajattelussa seurausta siitä, että kansainvälisellä tasolla on tapahtunut muutoksia, jotka ovat kaventaneet kansallisen tason liikkumatilaa. Näin ollen on realismin nimissä luovuttava ekspansiivisesta yhteiskuntapolitiikasta ja taloudellisen demokratian tavoittelusta.

Tämän poliittisen realismin opin suurin ongelma on siinä, että se on luonteeltaan fundamentaalisen epärealistinen. Ajatus politiikan tasoista on lähtöisin 1500-luvulta. Se kehitettiin turvaamaan liberaalikapitalistinen maailmanjärjestys – ei kuvaamaan maailmaa sellaisena kuin se tosiasiassa on.

Kapitalismi nojautuu possessiivisen individualismin ajatukselle. Tämän mukaan yksilöiden vapaus perustuu koskemattomuuteen. Tästä juontaa juurensa myös ajatus omistusoikeuksista: vain yksilöt itse saavat määrätä omaisuutensa käytöstä. Tällainen vapausajattelu edellyttää privatisoitujen tilojen perustamista.

Käännekohta privatisaatioprosessissa tapahtui noin 500 vuotta sitten. Tuolloin modernin kartografian avulla alettiin erottaa omistuksellisia entiteettejä toisistaan. Kartografian kehittymisen myötä syntyi alueellisesti jakautunut valtiojärjestelmä. Järjestelmä noudatti possessiivisen individualismin logiikkaa: jokaisella yksiköllä on luovuttamaton päätäntävalta omaisuuteensa liittyvissä kysymyksissä.

Kapitalistinen talousjärjestelmä ei kuitenkaan missään vaiheessa eriytynyt alueellisesti. Kapitalistiset tuotantoketjut muotoutuivat jo kolonialismin kaudella globaaleiksi – maailmankaupan historia on vieläkin pidempi. Myös pääomamarkkinat rupesivat toimimaan maailmanlaajuisesti heti järjestäytyneiden valuuttamarkkinoiden kehittymisen jälkeen. Kapitalistiset poliittiset prosessit ovat niin ikään olleet maailmanlaajuisia jo kapitalismin alkuajoista lähtien. Rothschildin pankkisuvun kaltaiset kapitalistiset eliitit ovat toimineet 1700-luvulta lähtien kapitalistisessa pehmeässä tilassa, joka on määrittynyt pääoman toimintalogiikan – eikä territoriaalisuuden – mukaan.

Realistinen vaihtoehto

Luonnollisena politiikan tilana ”kansallista tasoa” on alettu pitää vasta 1900-luvulta lähtien. Nationalismin nousu on muuttanut poliittisten liikkeiden itseymmärrystä. Internationalistinen sosialismikin sai lopulta irvokkaan päätöksen, kun proletaarit massamittaisesti tappoivat toisiaan isänmaallisuuden nimissä kahdessa maailmansodassa.

Nationalismi on kuitenkin vain ideologia muiden joukossa. Sen vahvuus perustuu siihen, että se ei esitä normatiivisia väitteitä tulevaisuuden yhteiskunnasta ja politiikasta. Se pyrkii kuvaamaan sitä, mikä on normaalia ja mikä luonnollista. Nationalismi perustuu uhille ja toiseudelle. Se pelottelee meitä vierailla tavoilla, jotka voivat uhata kaikkea sitä mitä kansakuntamme on rakentanut.

Nationalistisella politiikalla ei ole kuitenkaan koskaan saavutettu muutosta yhteiskunnan taloudellisessa rakenteessa. Hyvinvointivaltioiden nousu toisen maailmansodan jälkeen oli seurausta niistä globaaleista valtakamppailuista, jotka sosialistit ja keynesiläiset onnistuivat voittamaan suuren laman jälkeen. Näiden valtakamppailujen seurauksena rakennettiin Bretton Woods -järjestelmä reguloimaan maailmantaloutta. Ilman pääomataseiden sulkemista ja Bretton Woods -järjestelmän kaksoissuojausmekanismia ”kansallisen tason” kamppailut olisivat jääneet merkityksettömiksi.

Todella realistinen vaihtoehto kansallisvaltiokeskeiselle puuhastelulle on globaali demokratisaatio. Politiikka on aina ollut maailmanpolitiikkaa. Keskeisimmät poliittiset kamppailut on käyty tasottomissa pehmeissä tiloissa. Tärkeimpien poliittisten päätösten vaikutussuhteet eivät ole koskaan rajautuneet kansallisiksi. Kansallisvaltiotason vaikuttaminen on politiikan skientologiaa: fiktiivistä hölynpölyä, johon kuitenkin uskotaan sokeasti.

Voidaan tietenkin kysyä, missä tiloissa vaikkapa globaalia sosiaalipolitiikkaa voidaan toteuttaa. ”Kansallisella tasolla” kun olisi parlamentit ja kaikki. Juuri tämä on kuitenkin poliittisen toiminnan ydintä. Nykyisenkaltaista parlamentaarista demokratiaa ei olisi ilman sosialistista työväenliikettä. Sen taistelu avasi ja demokratisoi uusia poliittisia tiloja. Nämä tilat eivät kuitenkaan riitä. Myös maailmantalouden rakenteet on politisoitava. Erityisesti globaalien rahoitusmarkkinoiden ehdollistamisvalta on purettava.

Politiikka on karkumatkalla. Seppo Lindblomin eväillä sitä ei kuitenkaan koskaan saada kiinni.

Lauri Holappa

Artikkeli julkaistu SONK:n kuukauden kolumnina toukokuussa 2008.

Mainokset

Avainsanat: , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: