Tulevaisuuden näkymiä

vedeTulevaisuuden ennustaminen on yleisesti ottaen erittäin vaikeaa. Erityisesti yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen ennakointia voidaan pitää haasteellisena. Koska yhteiskunnalliset prosessit ovat monimuotoisia, toisistaan riippuvaisia ja jatkuvasti muuttuvia, on historiallisten kehityskulkujen selittäminen vaikeaa. Jos yhteiskunnallisia prosesseja ja mekanismeja ymmärretään edes jossain määrin, on kuitenkin  mahdollista hahmotella myös tulevaisuuden kehityskulkuja.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on ennakoida seuraavien vuosien globaalia taloudellista kehitystä. Erityisen vaikeaksi tämän tekee se, että käsillämme on (ehkä) kapitalismin historian toistaiseksi suurin taloudellinen kriisi. On mahdollista, että lähitulevaisuudessa tulemme kohtamaan sellaisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä, joita ei aikaisemmin suurten kriisienkään aikana ole tavattu. Yhteiskunnallinen historiallinen prosessi on dynaaminen, eikä kahta samanlaista kriisiä voi koskaan tapahtua. Jotta pystyisimme tekemään edes jonkinlaisia suuntaa-antavia hahmotelmia tulevaisuuden kehityksestä, on meidän kaikesta huolimatta palattava tutkimaan aikaisempia kriisejä ja niiden seurauksia.

1930-luvun suuren laman sijasta huomio kohdistetaan Japaniin ja 1990-luvun alun lamaan, joka meillä Suomessakin muistetaan erityisen hyvin. Hetkellisestä syvästä ahdingosta huolimatta Suomen (Pohjolan Japanin) kansantalous selvisi lamasta Japaniin verrattuna erittäin hyvin. Tärkein syy kansantaloutemme Japania nopeampaan toipumiseen löytyy yksityisen velan määrästä, joka oli Suomessa 1990-luvun alussa  Japania alhaisemmalla tasolla. Yksityisten investointien määrä kasvoi pohjakosketuksen jälkeen nopeasti, mikä johti vientisektorimme nopeaan toipumiseen. Kun ulkomainen kysyntä suomalaisia tuotteita kohtaan kasvoi nopeasti markan devalvoitumisen ja teknologiateollisuuden nousun myötä  2000-luvun alkuun asti, selvittiin lamasta kokonaistaloudellisesti yllättävän vähäisin vaurioin (henkilökohtaisia tragedioita ja hyvinvointivaltion romuttamista tässä unohtamatta).

Japanissa huikean nousukauden aikana syntynyt yksityisen sektorin velka jäädytti reaalitaloudelliset investoinnit pitkäksi aikaa. Tilannetta pahensi entisestään talouden ajautuminen deflaatioon 1990-luvun puolivälissä. Ainoastaan muutamana vuonna tämän jälkeen kuluttajahintojen muutos on ollut plusmerkkistä. Deflaation vallitessa yksityisten ja erityisesti spekulatiivisin motiivein otettujen lainojen lyhentäminen vaikeutuu. Vanhojen velkojen painaessa päälle uusia sijoituksia ei tehdä ja reaalitaloudelliset investoinnit vähenevät. Myös yksityinen kulutus pienenee velka-deflaatio-tilanteessa samoista syistä.

Hintojen laskulla on myös psykologinen vaikutus talouteen. Miksi investoida ja kuluttaa tänään, kun huomenna on halvempaa? Vanhojen velkojen hoitamisen lisäksi kansantaloutta jarruttaa jatkuvasti lisääntyvä säästäminen, joka on pois sekä investoinneista että kulutuskysynnästä. Kun uusia investointeja ei tehdä, yritysten tuottavuuskehitys heikkenee ja vientituotteiden hintakilpailukyky laskee. Tästä seuraa pudotus myös vientikysynnässä, joka on tärkeä osa kansantalouden kokonaiskysyntää. Kokonaiskysynnän pienentyessä taloudellinen aktiivisuus vähenee ja työllisyyskehitys muuttuu negatiiviseksi. Syntyy tilanne, jossa yhdistyvät talouden hidas kasvu, deflaatio sekä työttömyyden kasvu.

Kuvio 1: Japanin talouskasvu, inflaatio sekä työttömyysaste vuosina 1985-2006 (OECD)

japantal

Kuviosta 1 havaitaan, kuinka vuoden 1990 jälkeen Japanissa työttömys on kääntynyt kasvuun ja inflaatiokehitys on pysähtynyt kääntyen lopulta deflaatioksi. Taloudellinen kasvu on jäänyt pysyvästi kolmen prosentin alapuolelle, kun 1980-luvun lopulla kasvu lähenteli keskimäärin viittä prosenttia. Vuodesta 1975 vuoteen 1990 keskimääräinen vuosittainen kasvu oli 4,0 prosenttia. Vuodesta 1991 vuoteen 2006 keskimääräinen vuosikasvu oli enää 1,34 prosenttia. Velkavetoisen huippusuhdanteen jälkeen talous ajautui pitkään taantumaan, josta sen ylös kampeaminen on osoittautunut erittäin vaikeaksi.

Julkinen valta on tehnyt Japanissa kaikkensa suunnan kääntämiseksi. Työllisyyttä on pyritty kasvattamaan julkisen talouden toimin. Suuri määrä julkisia resursseja on suunnattu muun muassa infrastruktuuri-investointeihin. Rahapolitiikka on ollut äärimmäisen ekspansiivista ja Japanin keskuspankin ohjauskorko on pysytellyt lähellä nollaa useiden vuosien ajan. Tästä huolimatta vaikutukset reaalitalouteen ovat olleet vähäisiä. Vuoden 2003 jälkeen käynnistynyt voimakas kansainvälinen noususuhdannekaan ei ole saanut Japanin taloudessa aikaan suurta positiivista kehitystä ja esimerkiksi viime kevään nopeasta raaka-aineiden hintojen kasvusta huolimatta inflaatiokehitys on pysynyt Japanissa vuositasolla lähellä nollaa.

Kuvio 2: Julkisen talouden kehitys Japanissa vuosina 1990-2006 (OECD)

japanjulktal

Kuviosta 2 nähdään, että Japanissa julkisen vallan toimet talouden elvyttämiseksi ovat olleet erittäin voimakkaita. Julkinen talous on pysynyt alijäämäisenä yli kymmenen vuoden ajan ja julkisen velan määrä on kasvanut tasaisesti yli 5 prosentin vuosivauhtia, muutamina vuosina vielä huomattavasti enemmän. Kun lisäksi huomioidaan Japanin keskuspankin rahapoliittiset toimet – kymmenien prosenttien lisäykset rahan tarjonnassa – on uskomatonta, ettei reaalitaloudessa ole tapahtunut selkeää käännöstä parempaan.

Merkittävin syy elvytystoimien epäonnistumiseen löytyy jälleen kerran hyvin läheltä – yksityisestä velasta. Vaikka rahaa talouteen annettaisiin ilmaiseksi ja vaikka julkinen talous pyrkisi jatkuvasti lisäämään kokonaiskysyntää, yksityisen sektorin toipuminen ei lähde liikkeelle. Ilmainen tai lähes ilmainen raha menee suoraan velkojen maksuun ja tulonsiirrot sekä palkat säästötileille. Myös ulkomaisiin sijoituksiin on viimeisten vuosien aikana kärrätty Japanista suuri määrä jenejä. Deflaatiokierteen katkaisu näyttää mahdottomalta niin kauan, kun yksityisen velan määrä taloudessa pysyy liian suurena. Usko talouteen palautuu erittäin hitaasti ja psykologiset rajoittimet sekä vapaat pääomavirrat voimistavat deflaatio-stagnaatiovaihetta entisestään.

Kuvio 3: Yksityinen ja julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen Japanissa 1985-2010 (Steve Keen)

japanvelka

Yksityisen velan määrä suhteessa arvonlisäykseen on laskenut Japanissa tasaisesti 1990-luvun alusta. Tällä hetkellä yksityisen velan kuolettamiseen tarvittaisiin noin 95 prosenttia vuotuisesta kansantuotteesta. Velan määrä on edelleen erittäin suuri ja kasvun hidastuessa tulevina vuosina sen kokonaistuotantoon suhteutettu määrä tulee kasvamaan entisestään kasvun hidastuessa. Kun yksityisen velan ja BKT:n suhdetta kuvaavan kuvion viereen otetaan kuvio julkisen velan ja BKT:n suhteesta, tilanne muuttuu entistäkin ikävämmäksi. Huomataan, että yksityisen velan määrän supistumisen rinnalla julkisen velan määrä on kasvanut huomattavasti tätä supistumista enemmän. Näin ollen kansantalouden kokonaisvelkaantuminen on jatkanut kasvuaan. Velasta merkittävä osa on vain siirtynyt yksityiseltä sektorilta julkisen sektorin kannettavaksi.

Japanissa yksityinen sektori on – julkisen vallan toimista ja velkojen kantamisesta huolimatta – edelleen pian 20 vuoden jälkeen kriisin alusta lähes halvaantuneessa tilassa. On jokseenkin pelottavaa ajatella, mitä seuraisi siitä, jos suuret kansantaloudet yhtä aikaa ja sitä myöten koko maailmantalous ajautuisi vastaavaan tilanteeseen. Tällä hetkellä tätä on pakko ajatella, sillä globaaliin velka-deflaatio-tilanteen mahdollisuus on erittäin suuri.

Yksityisen velan määrä on kasvanut huomattavasti kokonaistuotantoa nopeammin viimeisten 30 vuoden aikana lähes tulkoon kaikissa läntisissä teollisuusmaissa. Viimeisten vuosien nopea kansainvälinen talouskasvu muistuttaa suuresti Japanin kasvukehitystä 1980-luvun lopulta. Velkavetoinen ja spekulaation värittämä pitkä suhdanne tuli käännöspisteeseen vuoden 2007 lopussa, jonka jälkeen kyyti rahoitusmarkkinoilla ja nyt myös reaalitaloudessa on ollut erittäin kylmää. Talous on painunut tai tulee painumaan ensi vuoden loppuun mennessä taantumaan lähes kaikissa läntisissä valtioissa. Kokonaiskysyntä tulee romahtamaan erityisesti yksityisten investointien ja kulutuksen jäätyessä.

Suomen 1990-luvun lamasta suorittamaa vientivetoista nousua on nyt mahdotonta toteuttaa, kun ulkomainen kysyntä on pohjalukemissa. Globaalin talouden sisäiset riippuvuussuhteet vetävät kriisiin mukaan kaikki kansalliset taloudet niiden tämänhetkisestä suorituskyvystä riippumatta. Globaali talouskriisi ei tule päästämään ketään helpolla.

Yksinkertaisten ratkaisujen löytäminen maailmantalouden elvyttämiseksi on erittäin vaikeaa. Periaatteessa julkinen valta on ainoa toimija, joka pystyy vaikuttamaan talouden kehitykseen yksityisen sektorin lamaantuessa. Jos julkisen vallan toimien vaikutukset ovat vastaavia kuin Japanin esimerkki antaa olettaa, nopeaa toipumista kriisistä on turha odottaa. Julkinen velkaantuminen ja julkisen talouden laajentuminen näyttävät kaikesta huolimatta ainoilta mahdollisilta keinoilta maailmantalouden pelastamiseksi. Jos julkisen talouden toimet ovat vähäisiä, kriisi tulee pitkittymään. Jos toimet ovat riittämättömiä, taloudellisen järjestelmän tulevaisuus on vaakalaudalla. Ideologiselle julkisen talouden laajenemisen vastustamiselle ei nykytilanteessa ole minkäänlaista tarttumapintaa.

Miltä globaalin talouden lähitulevaisuus siis näyttää? Edessä on pitkä hitaan kasvun, deflaation ja kasvavan työttömyyden vaihe. Julkisen talouden merkitys tulee kasvamaan yksityisen sektorin lamaantuessa ylivelkaantumisesta johtuvien komplikaatioiden seurauksena. Yksityisen sektorin toipumiseen menee useita vuosia, joiden aikana yksityisen velan määrä maailmantaloudessa pienentyy huomattavasti. Valitettavasti suuri osa velasta siirtyy maksettavaksi julkiselle sektorille, joka kriisin hetkellä ottaa talouden harteilleen. Julkisen velan kuolettaminen tapahtuu vähitellen seuraavien vuosikymmenten aikana, sitä nopeammin, mitä nopeampaa talouskasvu ja työllisyyden kasvu näinä vuosikymmeninä on.

Pyrkimys täystyöllisyyteen ja kaikkien taloudellisten resurssien hyödyntämiseen on julkisen vallan toimien onnistumisen kannalta välttämätön edellytys.  Maailmantalouden uudelleenjärjestely rahoitusmarkkinoiden, kansainvälisen kaupan rakenteiden sekä kysynnänsäätelymekanismien osalta voi auttaa kasvutavoitteiden saavuttamisessa. Selvää on, etteivät kansalliset ratkaisut globaalista talouskriisistä selviämiseksi ole millään tavalla riittäviä ja kansallisvaltiokeskeisestä ajattelusta tulisi irroittautua mahdollisimman nopeasti. Valitettavasti kriisin alkuhoidossa nimenomaan kansalliset ratkaisut ovat nousseet esiin syrjäyttäen laajemmat taloudelliset elvytyspaketit ja toimintamallit. Tämän voidaan ennustaa pitkittävän globaalista talouskriisistä toipumista.

Jussi Ahokas

Mainokset

Avainsanat: , , , , , ,

Yksi vastaus to “Tulevaisuuden näkymiä”

  1. Julkisen talouden rakenteelliset uudistukset käyntiin Euroopassa « Says:

    […] kehityksestä paljolti riippuen. Mahdollisuus myös suurempaan velkaantumiseen on olemassa (ks. Japani 1990-luvun laman jälkeen). Maailmantalouden kriisin hellitettyä edessä tulee olemaan pitkä julkisen velan maksun aika, […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: