SDP:n puheenjohtajakamppailun voittanut Jutta Urpilainen kampanjoi ”kisassa” kolmella abstraktilla teesillä. SDP:stä oli hänen johdollaan tuleva kokoava arvopuolue, avoin kansalaispuolue ja johtava tulevaisuuspuolue. Uusi SDP ei enää olisi kapeasti ajatteleva eturyhmäpuolue, vaan kaikille ihmisille avoin, turvallinen ja yhdistävä puolue, jonka tehtävänä on viitoittaa tietä Suomen ja jokaisen suomalaisen paremmalle tulevaisuudelle.
Lievistä nationalistisista vireistä huolimatta tavoitteet ovat hyviä. Yhteiseen ideologiaan nojaava aktiivisesti kansalaisyhteiskunnassa vaikuttava edistyksellinen puolue on varmasti jokaisen demokraattisessa yhteiskunnassa elävän kansalaisen mielestä erinomainen asia. Itseasiassa tällaisten puolueiden olemassaolo voisi pelastaa länsimaisen demokratian siltä kriisiltä, johon se on vääjämättömästi ajautumassa. Kansalaisten luottamuksen demokraattiseen järjestelmään ja politiikkaan voivat palauttaa sellaiset poliittiset liikkeet, jotka osoittavat todellisen muutoksen mahdolliseksi ja kansalaisten valinnat merkityksellisiksi.
Mutta onko Uudesta SDP:stä sittenkään kehkeytymässä osa edistyksellistä poliittista liikehdintää? Tässä vaiheessa tätä on tietysti mahdotonta sanoa, mutta Uuden SDP:n ensiaskeleiden arviointi voi kertoa jotain. Hallituksen toimien arvostelun lisäksi SDP:n uuden johdon suusta on saatu kuulla vielä tässä vaiheessa vähän konkreettisia poliittisia avauksia. Hyviä vaatimuksia ovat olleet verojärjestelmän uudistamista koskevat linjaukset, joissa verotuksen painopistettä on kaavailtu siirrettäväksi pääomaverotuksen suuntaan sekä talouden kasvua ja tuloerojen kaventumista tukevat pienituloisille kohdistettavat tulonsiirrot. Nämä ovat jääneet vielä yksittäisiksi ja irrallisiksi ehdotuksiksi ilman kokonaisvaltaista yhteiskuntapoliittista tavoitteenasettelua, mutta herättävät toivoa siitä, että tällaiseen tulevaisuudessa pyritään.
Selkein kokonaisvaltainen poliittinen avaus ja Uuden SDP:n lanseeraama tavoite on perhepolitiikan nostaminen puolueen käytännön politiikan keskiöön. Lapsiperheiden aseman parantaminen erilaisin keinoin on ollut selkeä sanoma puheenjohtajan kesäkiertueella. Samat tavoitteet nousivat esiin myös Hämeenlinnan puoluekokouksen päättäneessä linjapuheessa. Itseasiassa samat tavoitteet esitettiin sosialidemokraattisen liikkeen piirissä jo yli kymmenen vuotta aikaisemmin. Kun Tony Blairin New Labour voitti Britannian vaalit vuonna 1997, perhepolitiikan terävöittäminen oli yksi sen tärkeimpiä vaalilupauksia. Labour-vetoinen hallitus julkaisi ensitöikseen konkreettisen perhepoliittisen toimenpideohjelman, jossa lapsiperheiden kohtaamiin ongelmiin etsittiin laaja-alaisesti ratkaisuehdotuksia. Ei kai vain ole niin, että Uusi SDP olisi halpa kopio New Labourista nimikikkailusta ja poliittisista tavoitteista lähtien?
Tähän on mahdotonta uskoa, sillä kaikki tietävät, että kolmannen tien sosialidemokratian aika on ohi. 90-lukua kaihoisasti muistelevat ovat samalla tavoin historiaan takertuneita kuin 70-luvulle haikailevat. Lapsiperheiden yhteiskunnallisen aseman parantaminen on nähtävä tärkeänä yksittäisenä toimenpiteenä, mutta koko puolueen linjaa määrittäväksi tavoitteeksi siitä ei globaalin finanssikapitalismin aikakaudella ole. Tällaisena se sitä paitsi täyttäisi kaikki eturyhmäpolitikoinnin tunnusmerkit, sillä tuskin lapsiperheys voi olla ihmisiä poliittiseen liikkeeseen kokoava ”arvo”.
Onkin odotettavissa, että viimeistään syksyllä ja kunnallisvaalien alla SDP:llä on esittää julkisuuteen laajempi yhteiskuntapoliittinen tavoitekokonaisuus, jonka pohjalta myös kunnallisvaalityöhön löydetään tarvittava linjakkuus. Näissä tavoitteissa yhdistyvät demokraattisen sosialismin ideologia ja proaktiivinen käytännön politiikka, jonka tavoitteena on oikeudenmukainen sekä tasa-arvoinen yhteiskunta kaikkialla maailmassa. Käytännön poliittisissa tavoitteissa SDP ei enää jumiudu kansallisvaltion rajojen sisäpuolelle, vaan pyrkii löytämään keinoja vaikuttaa myös globaalilla tasolla muun muassa rahoitusmarkkinoiden ongelmien korjaamiseksi. SDP ottaa johtavan roolin sosiaalisen Euroopan rakennustyössä ja tuottaa jatkuvasti uusia ehdotuksia kansalaisten hyvinvoinnin kohottamiseksi.
Nämä ovat seuraavat askeleet, jotka Uusi SDP tulee ottamaan liittyessään osaksi 2010-luvun edistyksellistä sosialidemokraattista liikettä.
Jussi Ahokas
gsdsuomi.wordpress.com 