Katainen ja Geithner

Suomea on leikkisästi nimitetty Pikku-Amerikaksi. Nimitys juontaa juurensa suomalaisten halusta jäljitellä ja mielistellä Atlantin takaista suurvaltaa.  Mutta mitä jos tilanne kääntyisikin päälaelleen. Tekisikö se Yhdysvalloista Suur-Suomen? Yhdysvaltojen ja Suomen valtiovarainministereiden lausuntoja vertailemalla voidaan väittää, että jälkimmäinen kehityskulku on jo käynnissä.

Yhdysvaltain valtiovarainministeri Timothy Geithner on viime aikoina joutunut vakuuttelemaan julkisuudessa, etteivät Euroopan ongelmat tule vaikuttamaan Yhdysvaltojen nousu-uralle päässeen talouden suorituskykyyn.  Geithner on ottanut oppia asiassa suomalaiselta kolleegaltaan Jyrki Kataiselta (Euroopan parhaalta valtiovarainministeriltä), joka oli täysin vakuuttunut vielä kaksi ja puoli vuotta sitten siitä, etteivät subprime-kriisin vaikutukset tule koskaan leviämään Suomeen saakka.

Historia on kuitenkin osoittanut Kataisen erehtyneen. Globaalin talouden ristikkäisvaikutusten voimakkuus tulee todennäköisesti yllättämään myös Geithnerin. Tässä tapauksessa Yhdysvaltojen valtiovarainministeri kulkee vääjäämättömästi pohjoisen kolleegansa viitoittamaa tietä.

Advertisement

Yksi poliittinen kriisi

Jotain kummallista on tapahtunut. Suomessa puhutaan politiikasta. Tai ainakin poliitikkojen ja puolueiden toiminnasta. Vaalirahakohu on nostanut esiin ongelman suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä.

Henkilökeskeinen vaalitapa on vaatinut puolueilta ja ehdokkailta mittavia taloudellisia panostuksia. Puoluetuki ja jäsenmaksut eivät ole riittäneet vaaleissa menestymiseen. Ulkopuolista rahoitusta on ollut mahdollista kerätä lain puitteissa melko vapaasti. Puolueet ovat mahdollisuuteen tarttuneet pohtimatta syvemmin ulkopuolisen rahoituksen roolia poliittisisessa järjestelmässä.

Lopulta homma lähti käsistä. Puoluesihteereiksi alettiin valita hyviä ”rahankerääjiä”. Uusia tulonlähteitä etsittiin aktiivisesti ja niitä myös löydettiin. Yrityksiä, säätiöitä, etujärjestöjä, kansalaisjärjestöjä, yksityisiä lahjottajia. Rahaa ilman vastikkeita. Niin tietysti puolueet asian näkivät. Media ja kansalaiset näkivät toisin.

Suomalainen poliittinen järjestelmä on tällä hetkellä kriisissä. Pääministerin eroa vaaditaan. Hallituksen eroa vaaditaan. Eduskunnan hajoittamista vaaditaan. Ei se ole tätä päivää Suomessa. Ei meidän järjestelmässämme ole enää mitään vikaa. Kekkosen ajoista ja Neuvostoliitosta on päästy. Olemme demokratian mallivaltio.

Puolueet tekevät esityksiä puoluerahoituksen ja vaalirahoituksen uudistamiseksi. Odotetaan toimikunnan ehdotusta. Vaalirahoitustoimikunnan puheenjohtaja Tarasti, jumalasta seuraava, toppuuttelee radikaaleimpia ehdotuksia. Oikeistopuolueet pelkäävät AY-rahan kieltämisen vievän vasemmistopuolueiden toimintamahdollisuudet. Puolueiden rahallinen tukeminen nähdään kansalaisen perusoikeutena ja tärkeänä poliittisen vaikuttamisen muotona. Halutaan muutosta. Silti mikään ei saa muuttua.

Pääministeri ei eroa. Hallitus jatkaa. Eduskunta jatkaa. Vaalirahoituslaki säädetään. Samat toimijat jatkavat. Samalla vaalijärjestelmällä jatketaan. Ulkopuolista rahaa kerätään hiukan vähemmän ja hiukan avoimemmin. Media julistaa olevansa todellinen valtiomahti Suomessa. Kansalaiset eivät puhu politiikasta. Demokratia on pelastettu.

Jussi Ahokas

Suomi reagoi

Myös Suomessa valtiovarainministeriö ilmoitti kansallisesta pankkipaketista maanantai-iltapäivänä. Suomessa paketti otetaan käyttöön tarvittaessa. Toistaiseksi kansallinen pankkisektori ei ole julkisen rahoituksen tarpeessa. Kuten muuallakin Euroopassa, myös Suomessa paketin tarkoitus on vähentää rahoitusmarkkinoiden epävarmuutta ja ”turhaa” pelkoa.

Tarkkoja laskelmia Suomen pankkipaketin suuruusluokasta ei vielä tässä vaiheessa esitetty, mutta GSD:n arvioiden mukaan paketin koko on 20-30 miljardia euroa. Tämä on jotakuinkin puolet tämänhetkisestä valtionvelasta sekä valtion ensi vuoden budjetista. Rahoitusmarkkinoiden pelastamisella on näin ollen kohtalaisen kova hintalappu.

Rahoitussektorin turvaamisen lisäksi julkisen vallan olisi panostettava huomattavia resursseja julkisiin investointeihin, tulonsiirtoihin sekä julkiseen työllistämiseen. Vain tätä kautta kaikki kansalaiset voivat osallistua rahoitusmarkkinoiden kriisistä syntyvän laskun maksamiseen. Nykyisessä tilanteessa kannattaa muistaa John Maynard Keynesin järkevät sanat: ”Katso työttömyyden perään, niin budjetti huolehtii itse itsestään.”

Jussi Ahokas