Sauli Niinistö esitti taannoin hallituksen ehdottamista veronkevennyksistä luopumista. Häntä on ehditty kiittelemään tästä, ja joissain yhteyksissä Niinistön vaatimus on tulkittu jopa vasemmistolaiseksi. Vaikka rakenteellisista veronkevennyksistä luopumista voidaan sinänsä pitää erittäin positiivisena, Niinistön vaatimus on kuitenkin syytä nähdä laajemmin osana hänen ajamaansa talouspoliittista linjaa. Tälle linjalle on oleellista pyrkimys julkisen talouden tasapainoon kaikissa tilanteissa. Niinistön vaatimus on nähtävä osana tätä pyrkimystä: kun julkisen talouden rahoitusasema on taantuman uhatessa heikkenemässä, veronalennuksista on luovuttava, jotta julkinen talous ei painuisi alijäämäiseksi. Niinistö ei siis usko elvyttävään talouspolitiikkaan.
Valtiovarainministeri Katainen on samoilla linjoilla. Viime viikkojen keskustelussa hän on toistuvasti vaatinut valtion tulojen ja menojen pitämistä tasapainossa. Niinistöstä poiketen Katainen on kuitenkin puolustanut sovittuja veronkevennyksiä, mikä tekee hänen linjastaan suorastaan pelottavan. Yhdessä uhkaavan taantuman kanssa Kataisen vaatimukset tasapainoisesta julkisesta taloudesta ja veronkevennyksistä tarkoittavat julkisten menojen leikkauksia. Ilman niitä yhtälö olisi mahdoton. Kokoomus onkin alkanut puhua jo julkisen talouden säästöistä.
Pääministeri Vanhanen on sen sijaan sanoutunut irti tasapainoisen julkisen talouden vaatimuksesta. Hän on todennut, että taantumassa valtion tulojen ja menojen ei tarvitse olla tasapainossa, vaan julkisen vallan on syytä harjoittaa elvyttävää politiikkaa. Veronalennuksiakin Vanhanen on perustellut niiden elvyttävällä vaikutuksella. Lisäksi Vanhanen on todennut, että myös muita elvyttäviä instrumentteja on tarvittaessa syytä käyttää. Tämä on se oleellinen Vanhasen ja Niinistön-Kataisen linjan ero: edellinen uskoo keynesiläiseen kysynnänsäätelypolitiikkaan, jälkimmäinen on vanhanaikaista suu säkkiä -myöten politiikkaa, joka olisi nykyisessä taloustilanteessa suoranaisesti haitallista.
Vanhanen on siis oikeassa siinä, että elvyttävä talouspolitiikka on nykyisessä tilanteessa järkevää ja vastuullista. Nyt aloitettava massiivinen veroelvytys ei kuitenkaan ole paras keino. Seuraava taulukko valottaa asiaa. Taulukossa on esitetty veronkevennysten ja julkisten menojen lisäämisen vaikutus reaaliseen Bkt:hen muutamien politiikkainstrumenttien osalta. Luvut ovat arvioita Yhdysvalloista, mutta ovat täälläkin suuntaa-antavia.
Luvut kertovat sen, että kustannustehokkain vaikutus kokonaiskysyntään saadaan joko lisäämällä suoraan julkista kulutusta ja investointeja tai lisäämällä tulonsiirtoja pienituloisille. Veronalennusten tehot ovat huomattavasti heikommat. Tätä taustaa vasten erityisesti Kataisen linja massiivisista veronkevennyksistä yhdistettynä julkisten menojen leikkauksiin olisi nykytilanteessa myrkkyä: veronkevennykset lisäisivät kokonaiskysyntää vähemmän kuin menoleikkaukset pienentäisivät sitä.
Joonas Rahkola
Suomea on leikkisästi nimitetty Pikku-Amerikaksi. Nimitys juontaa juurensa suomalaisten halusta jäljitellä ja mielistellä Atlantin takaista suurvaltaa. Mutta mitä jos tilanne kääntyisikin päälaelleen. Tekisikö se Yhdysvalloista Suur-Suomen? Yhdysvaltojen ja Suomen valtiovarainministereiden lausuntoja vertailemalla voidaan väittää, että jälkimmäinen kehityskulku on jo käynnissä.
gsdsuomi.wordpress.com 