Archive for the ‘Lukupiiri’ Category

Mohandas K. Gandhi: Vapaudesta – Hind swaraj (2/2)

heinäkuu 2, 2008

GSD:n kesän lukupiiri jatkui 1.7. käsitellen jälkimmäisen osan Gandhin Hind swaraj -teoksesta. Kirjan loppuosassa Gandhi käy systemaattisesti läpi ajatuksensa väkivallattomasta vastarinnasta ja osoittaa sen välttämättömyyden vapautumisprosessissa.

Gandhi kiistää, että Intian olisi mahdollista vapautua seuraamalla Italian ja muiden kansallisvaltioiden väkivaltaista muodostumista. Vaikka uudet valtiot ovatkin nimellisesti vapaita, entisenlaiset sortorakenteet säilyvät tai korvautuvat uusilla. Todellista vapautta ei ole saavutettu missään väkivaltaisesti yhdistetyssä maassa. Murhaamisen sijasta vapautta janoavan kansan tulee sen sijaan uhrata itsensä ja vastustaa väkivaltaa jopa kohdatessaan sen silmästä silmään.

Gandhi osoittaa esimerkkejä ja anekdootteja käyttäen, miten raaka voima johtaa aina lopulta epäonnistumiseen. Väkivaltaisen voimankäytön sijaan vapauteen johtaa väkivallattomuuteen sitoutuminen ja itsensä vapauttaminen hyveeseen sekä rakkauteen nojautumalla. Rakkaudella Gandhi tarkoittaa jonkinlaista platonista rakkautta ja siihen sisältyvää totuuden etsimistä sekä tavoittelua.

Sielun voimasta syntyvä väkivallaton vastarinta vaatii toteutuakseen jokaisen siihen sitoutuvan yksilön omaehtoisuutta eli swadeshia. Vain riittävän autonomian saavuttanut yksilö on kyllin voimakas toteuttamaan väkivallatonta vastarintaa. Gandhi ymmärtää, ettei ilman riittävää materiaalista hyvinvointia ole mahdollisuutta vastustaa sortoa väkivallattomasti. Riittävän moraalisen tason saavuttaminen on entistäkin haastavampaa.

Väkivallattomuuteen sitoutuvalta vaaditaan rohkeutta ja voimakasta velvollisuuden tuntoa sekä itseään että muita ihmisiä kohtaan. Moraalia noudattamalla ihminen pystyy hallitsemaan halunsa ja oppii tuntemaan itsensä. Tällä tavalla hän tavoittaa sivistyksen ja vapauden. Intian vapautuminen voi tapahtua vain sitä kautta, että ihmiset vapauttavat itse itsensä, Gandhi opettaa. Tässä kohtaa Gandhin voidaan nähdä lähestyvän entisestään kreikkalaista filosofiaa sekä sen ihmiskunnan jäsenille esittämää kehoitusta ”tuntea itsensä”.

Sitoutuminen väkivallattomuuteen ja väkivallattoman vastarinnan perusteiden esitys on ehdottomasti Hind swaraj -teoksen tärkein anti. Vaikka Gandhin modernisaatiokritiikissä on jotain oivaltaviakin kohtia, monilta osiltaan Gandhi sortuu esityksessään heikkoihin perusteluihin ja kehäpäätelmiin. Tästä huolimatta Vapaudesta tarjoaa lukijalleen monia perustavanlaisia kysymyksiä pohdittavaksi.

Mainokset

Mohandas K. Gandhi: Vapaudesta – Hind swaraj (1/2)

kesäkuu 16, 2008

GSD:n kesän 2008 lukupiirin ensimmäiseksi teokseksi valikoitui Mahatma Gandhin Vapaudesta. Teoksen suomennus julkaistiin Into-kustannuksen pamflettina keväällä. Aikaisemmin suomennus on ollut luettavissa demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakamin kotisivuilla. Hind Swarajta voidaan pitää yhtenä Gandhin tärkeimmistä tuotoksista. Kirjassa Gandhi esittelee laajasti ajattelunsa kulttuurifilosofisia sekä yhteiskuntapoliittisia sisältöjä. Seuraavassa käydään läpi näitä ajatuksia kirjan ensimmäisen puoliskon osalta (käsitelty 16.6. järjestetyssä lukupiirissä).

Hind swaraj on rakentunut lukijan ja kirjoittajan väliselle vuoropuhelulle, joten se muistuttaa esitystavaltaan suuresti Platonin dialogeja. Kirjan alkuosassa keskustelu koskee Intian vapauttamista brittihallinnon alaisuudesta, joka teoksen kirjoittamisen aikaan (1909) oli suurin yhteiskunnallinen kysymys intialaisessa kulttuuripiirissä. Gandhin yhteiskunnallinen ajattelu on kehittynyt kiinteässä yhteydessä tähän kysymykseen, minkä vuoksi kirjan lähestymisnäkökulma on erittäin hyvä Gandhin ajattelun tärkeimpien näkökulmien esilletuontiin.

Kirjan alussa keskustelu koskee yhteiskunnallisen muutoksen taustalla vaikuttavia tekijöitä ja niitä edellytyksiä, jotka mahdollistavat Intian vapautumisen. Gandhi esittää vapautumisen voimakkaasti historiallisena prosessina, jossa pienilläkin tapahtumilla voi olla lopulta erittäin suuri merkitys. Kaikki hyvässä tahdossa suoritetut vapautta tavoittelevat toimenpiteet ovat Gandhin mukaan arvokkaita, vaikka niiden lopputulos ei välittömästi olisikaan onnellinen.

Muutosvaatimusten taustalla on usein tyytymättömyyttä, joka johtaa monesti levottomuuksiin ja pahimmassa tapauksessa väkivaltaisiin konflikteihin. Vaikka tyytymättömyydestä seuraa usein huonoja asioita, myös Gandhi myöntää tyytymättömyyden välttämättömyytenä yhteiskunnallisten muutosten realisoitumiselle. Tyytymättömyyteen ei tule kuitenkaan yhdistää kärsimättömyyttä, joka johtaa useimmiten epätoivoisiin tekoihin. Tässä havainnossa piilee Gandhin ajattelun ydin.

Ennen tämän ajatuksen tarkempaa esittelyä Gandhi siirtyy toiseen Hind swarajn keskeisistä teemoista – modernisaation kritiikkiin. Kritiikki alkaa länsimaiden parlamentarismin arvostelulla ja jatkuu länsimaisen sivilisaation epäonnistumisten osoittamisella. Gandhin mukaan lähes kaikki mittarit, joilla sivistystä länsimaissa mitataan (tekninen kehitys, ylenmääräinen materiaalinen kasvu jne,), ovat vääristyneitä. Todellisuudessa länsimainen sivilisaatio on eksynyt siltä tieltä, joka voisi joskus johtaa sivistykseen. Tämä on moraalisen kehityksen ja totuuden etsimisen tie.

Intia oli menettänyt vapautensa sen vuoksi, että se oli päästänyt länsimaisen (englantilaisen) sivilisaation tunkeutumaan omaan kulttuuriinsa ja yhteiskuntaansa. Gandhi ymmärtää, ettei tämä olisi ollut koskaan mahdollista ilman kapitalististen markkinoiden saapumista Intiaan. Hän näkee myös erinomaisesti markkinoiden levittäytymisen pakonomaisuuden. ”He haluaisivat muuttaa koko maailman yhteksi jättimäiseksi kauppapaikaksi […]. He eivät aio levätä ennen kuin tavoite on saavutettu.”

Länsimaisen sivilisaation levittäytymistä ja sen seurauksia Gandhi tarkastelee Intian yhteiskunnallisten olosuhteiden muutosten kautta. Hän tuomitsee rautateiden edistyksellisyyden nojautuen sekä terveyspoliittisiin että valtapoliittisiin esimerkkeihin. Rautatiet ovat mahdollistaneet lisäksi markkinoiden levittäytymisen, mikä on monilla alueilla lisännyt nälänhätää ruokatuotteiden muuttuessa vientituotteiksi. Asianajajat ja länsimaisen oikeusjärjestelemän Gandhi tuomitsee eripuraisuutta ja riitaisuutta levittävinä. Lääkärit ja lääketiede puolestaan vieraannuttavat ihmiset luonnosta parantamalla helposti sellaisia tauteja, jotka aikaisemmin oli mahdollista ehkäistä ennalta esimerkiksi ruokavaliota noudattaen. Tämä on omiaan rappeuttamaan ihmisten itsekontrollia, jonka merkitys swarajn saavuttamisessa on keskeinen.

Gandhin modernisaation kritiikki on hyvin voimakasta, mikä saa eurooppalaisen sivilisaation jäsenen helposti hämilleen. Gandhi näkee intialaisen kulttuurin ylivoimaisena muihin kulttuureihin verrattuna, minkä on osoittanut intialaisen kulttuurin vakaus ja pysyvyys. Intialainen kulttuuri on nostanut moraalin korkeimmaksi tavoitteekseen, eikä sen tämän jälkeen tarvitse etsiä vaikutteita muualta. Siksi Intian vapautumisenkin on tapahduttava intialaisten sisäisen vapautumisen kautta.

Siihen kuinka ja millä keinoin vapautuminen on lopulta mahdollista Gandhi pyrkii tarjoamaan vastauksen kirjan loppuosassa. Tätä käsitellään 1.7. järjestettävässä lukupiirissä. Tervetuloa keskustelemaan silloin Gandhin ajattelusta ja vapaudesta. (Paikka ilmoitetaan myöhemmin.)