Tendenssi

Onko SDP:ssä sosialisteja?!

Jokainen, joka on koskaan yrittänyt olla SDP:ssä eri mieltä mistään, on törmännyt puoluehajaannusnuijaan. Se heilahtaa usein, ellei aina, kun puolueessa yrittää keikauttaa venettä kurssin muuttamiseksi edes pari piirua järjen suuntaan. Joku 60-80-vuotias vapaajäsen kurtistaa kulmiaan ja murahtaa: ”Tässähän tehdään puoluehajaannusta!” Tasaisinkin sielu hermostuu tähän välillä, ja tekee mieli vastata: ”Niin perkele tehdäänkin.” Mutta yleensä se ei ole totta.

Suomalaisen vasemmiston on uudistuttava, mutta uutta puoluetta sitä tekemään on turha haikailla. Kannatusta ja aktivisteja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi, että mikään rifondazione-tyyppinen ryhmittymä voisi kasvaa Juhani Tanskin Työväenpuolueen tapaista farssia kummemmaksi. Sitäkin pontevammin pitäisi olemassaolevissa puolueissa kuitenkin pystyä herättelemään uutta ajattelua ja ideologista ja metodista keskustelua, sekä myös näiden mukanaan tuomaa sisäistä konfliktia, tarvitsematta pelätä skogilaisuuden haamuja.

Puolueemme etabloituneemmat sedät – ajoittain myös tädit – kiittelevät kyllä GSD:tä sisällöllisestä panoksestamme, mutta moittivat samalla siitä, että toiminnassamme, ja siten myös tässä blogissamme, esiintyy usein puoluetta kohtaan ikävää ironiaa, oman pesän likaamista tai jopa suoranaista ilkeyttä. Tämä kritiikki toteaa tosiasian mutta tekee siitä väärän päätelmän: että GSD olisi parempi ja kivempi, jos se voisi näytellä asiantuntija- ja arvioijarooliaan ilman julmuutta ja kriittisyyttä, loukkaamatta ketään. Mutta ei GSD olisi GSD ilman Liityn SDP:hen -laulua tai sitä, että joku välillä käskee Facebook-statuksessaan kaikkia haistamaan paskan.

Kaikki 2000-luvun menestyneet vasemmistopuolueet (joihin en tässä yhteydessä laske Kreikan PASOKia, ei sillä että siitä paljon tietäisinkään) ovat oppineet arvostamaan sosialismin ja vasemmistolaisuuden monimuotoisuutta, hyväksyneet ja kääntäneet vahvuudeksi sen vanhan aforismin, että vasemmisto lisääntyy jakautumalla. Norjan työväenpuolue luopui yksinvaltiaan asemastaan ja sai vastineeksi kestävän ja suositun hallituskoalition. Saksan Die Linke nousi tuhkasta voimatekijäksi vetämällä yhteen ex-stalinistit, identiteettivasemmiston ja tyytymättömät demarit samalla, kun SPD taistelee ortodoksiansa kanssa. Espanjan PSOE edustaa laajaa kokoomusta, johon kuuluu kaikkea sosiaaliliberaaleista ja katalaaninationalisteista anarkistien perillisiin. Ja Brasilian Partido dos Trabalhadores – joka ainakin allekirjoittaneen mielestä lienee maailman paras vasemmistopuolue tällä hetkellä – on avoimesti lukemattomien erilaisten tendenssien yhteenliittymä.

Myös GSD on tendenssi. GSD ry. on SDP:n puolueosasto, mutta GSD yhteisönä on suunta – suunta puolueen sisällä, puolueen suhteen ja puolueen ulkopuolella. Tämä poikkikansallinen, poikkikansanliikkeellinen, demokraattinen, sosialistinen ja kriittinen tendenssi on enemmän kuin paikka, jossa puolueen kanssa voi olla myös eri mieltä: se on olemassa juuri siksi, että puolueen kanssa oltaisiin eri mieltä, ainakin joissain asioissa. Suomessa sosialidemokratia ymmärretään sympaattiseksi, hyvää tarkoittavaksi poliittiseksi liikkeeksi, jota edustavassa puolueessa on paljon kritisoitavaa (edustavat sitä kritisoitavaa sitten kunkin mielestä paksut pääministerit, pitkät ay-johtajat tai takkutukkaiset intellektuellit). GSD on suomalaisen politiikan mielekkäin paikka: paikka, jossa voi olla osa demokraattista sosialismia tarvitsematta täysin allekirjoittaa SDP:n edustamia historian painolasteja.

Ja onhan poliittinen toiminta muutoksen tekemistä. Olen vakavasti sitä mieltä, että ihmisiä on helpompi innostaa muuttamaan puoluetta (politiikkaa, Suomea, Eurooppaa, maailmaa) kuin siihen, että puolue (politiikka, Suomi, Eurooppa, maailma) säilytettäisiin mahdollisimman samankaltaisena. Ja jos vaihtoehtona on itsetarkoituksellinen nykytilan vaalinta, tämä muutos voi olla myös itsetarkoituksellista. Säilyttämisellekin on aikansa ja paikkansa, mutta siinä ei ole todellisen uuden kasvun siementä.

Siksi GSD aikoo lähitulevaisuudessa julkaista nimenomaan kriittisiä arvioita SDP:n tänään julkaisemasta globalisaatiolinjapaperista. Ohjelma on arvostettava projekti joka sisältää monia erinomaisia aloitteita, ja myös GSD:n jäseniä on ollut mukana sen valmistelutyössä, mutta sen jälkeen se on käsitelty sekä SDP:n puoluehallituksessa että puoluevaltuustossa, joissa GSD:llä ei (vielä) ole osaa. Mutta vaikka olisimme kirjoittaneet itse ohjelman itsellemme, joku meistä löytäisi siitä varmasti jotain nokan koputtamista. Maailma ei ole valmis, mutta parempaan suuntaan se muuttuu vain kamppailun kautta.

Anssi Häkkinen

Mainokset

Avainsanat: , , , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: