Archive for maaliskuu 2010

GSD menestyi puoluekokousedustajien vaalissa

29 maaliskuun, 2010

Tänään julkaistut tulokset 40 helsinkiläisestä puoluekokousedustajasta olivat yhdistyksellemme enemmän kuin rohkaisevaa luettavaa. Jäsenemme Tiina Hiltunen, Elina Aaltio ja allekirjoittanut valittiin varsinaisiksi kokousedustajiksi ja Elisa Lipponen ensimmäiseksi varaedustajaksi. Kukaan yhdistyksen ehdokkaista ei ollut vähiten ääniä saaneen neljäsosan joukossa ja kolmasosaltakin lähes vältyttiin. Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät löytyvät piirin sivuilta.

Tiina ja Elina ovat menestyneet aiemmissakin vaaleissa sekä toimineet Helsingin kaupungin sekä piirin luottamustoimissa. Tiina oli viimeksikin puoluekokousedustaja. Itse olin viimeksi edustaja Espoosta. Todennäköisesti osa äänistäni kanavoituikin yhdistyksen puheenjohtajana toimimisen vuoksi, mistä voin tietysti olla erittäin ylpeä siksikin, ettei nuori, vasta reippaaseen uhmaikään ehtinyt yhdistyksemme ole ehtinyt kasvaa useankaan heikommin menestyneen yhdistyksen kokoiseksi. Toisaalta tulos kuvaa sitä, että GSD:n esittämille ajatuksille ja kysymille kysymyksille on vahvaa toivetta ja tilausta.

Jo aiemmin yhdistys toimitti seitsemän puoluekokousaloitetta. Myös puoluekokousryhmä tulee valmistautumaan kokoukseen yhdessä muun yhdistyksen kanssa. Suunnitteilla on myös aiempaan tapaan seuraajadelegaatio.

Suomen sosialidemokraattisen puolueen 42. puoluekokous pidetään Joensuussa 27.-29.5.2010.

Inari Juntumaa

Advertisement

GSD: SDP:n irtisanouduttava Lipposen kaartin moraalikorruptiosta

25 maaliskuun, 2010

Klikkaa tästä PDF-versioon

Klikkaa tästä PDF-versioon

GSD:n kevätkokouksen kannanotto 24.3.2010, julkaisuvapaa jne.

Iiro Viinasen vastajulkaistuista muistelmista on paljastunut Viinasen ja Paavo Lipposen salainen talouspoliittinen yhteistyö vuoden 1994 aikana samalla, kun SDP julkisuudessa esiintyi Ahon porvarihallituksen kriitikkona. SDP:n talouspoliittisen linjan neuvotteleminen tulevan valtiovarainministerin kanssa puoluejohdon pikkuporukalla eduskuntaryhmän ohi, äänestäjistä puhumattakaan, lukeutuu Suomen sodanjälkeisen historian suurimpiin sumutuksiin. Jos äänestäjille näytellyssä poliittisessa teatterissa kaupiteltiin ”muutosta” kohti tasa-arvoisempaa ja inhimillisempää Suomea samalla, kun kaikki oli jo kabineteissa ratkaistu, on kysyttävä, mistä kevään 1995 vaaleissa oikeastaan äänestettiin?

Neuvotteluissa mukana ollut Eero Heinäluoma on tälläkin hetkellä SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja, ja haluton keskustelemaan menneisyydestä. Mutta ketkä tällä hetkellä ovat ne kuusi ihmistä, jotka todella ovat päättämässä Suomen talouden suunnasta? Globaalisosialidemokraatit vaatii, että kaikki kolme suurinta puoluetta antautuisivat lopulta avoimeen keskusteluun siitä, miten hallitusohjelmia kirjoitetaan ja kuka suomalaisesta talouspolitiikasta päättää. Erityisesti SDP:n on nyt aika ajaa alas ”Suomen lamasta nostamisen” kultti, tehdä tili menneisyytensä kanssa ja tarjota kansalaisille todellista, demokraattista muutosta.

Globaalisosialidemokraatit – GSD ry on Suomen sosialidemokraattisen puolueen puolueosasto ja sosialidemokraattinen verkosto, joka toimii SDP:n sisällä ja ulkopuolella johdonmukaisen ja demokraattisen vasemmistolaisen politiikan hyväksi. GSD julkaisee poliittisia analyysejä ja kriittisiä kannanottoja osoitteessa https://gsdsuomi.wordpress.com.

Lisätietoja:
GSD ry
Puheenjohtaja Inari Juntumaa
inari.juntumaa(at)gmail.com
Puh. 044-538 8528

Palkkatyön ihanuus

17 maaliskuun, 2010

ihanaa, kauppatieteilijät, ihanaaKauppik… anteeksi, Aalto-yliopiston rahoituksen professori, kauppalehtijulkkis Vesa ”H.C.” Puttonen ihmettelee Niki-lehden haastattelussa, miksi ihmiset eivät halua mennä töihin. Ihan totta: 250 000 työttömän haamurajan mentyä juuri rikki Puttonen kokee, että suomalaisille muodostaa suuren henkisen ongelman se ”syvälle selkärankaan iskostunut” käsitys, että ”työelämä on paha ja eläke on hyvä.” Erityiseksi ongelmaksi Puttonen mainitsee, että ”jos talous on turvattu perinnön tai muun vaurauden avulla, ennemmin valitaan itsensä toteuttaminen kuin töihin meno.”

Tämähän on perinteistä weberiläistä protestanttista etiikkaa. Työn pitäisi itse olla oma palkintonsa, siitä pitäisi nauttia, vaikkei saisikaan rahaa tai tarvitsisi sitä! Vai?

Puttonen on kuitenkin toisaalla puolustanut voimakkaasti johtajien palkitsemista bonuksilla. Se on nimittäin kannustavaa. Itse asiassa osakeoptiot ovat keskeinen työkalu edistää yhtiöiden menestystä. Ehkä johtaminen, tuo töistä raskain, ei palkitsekaan itseään? Todennäköisemmin Puttonen kuitenkin tässä tunnustaa, että sitä perijöiden joutilasta luokkaa, josta useimmat johtajat tulevat, täytyy kannustaa rahalla, sillä muuta he eivät ehkä osaa arvostaa.

Tämä ei tietenkään päde meihin tavallisiin palkansaajiin. Puttonen nimittäin ehdottaa samassa haastattelussa, että Suomessa olisi lamalääkkeenä laskettava palkkoja mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon. Finnairin lentäjien ollessa lakossa hän halusi mennä pidemmällekin: ”Kaikki lentäjät pitäisi erottaa ja heidän tilalleen tulisi palkata uudet lentäjät ulkomailta. Kyllä kai maailmalta lentäjiä löytyy.”

Kuka tällaisessa riemussa ei muka haluaisi olla mukana? Työelämään siitä, vauhdilla!

Tendenssi

10 maaliskuun, 2010

Onko SDP:ssä sosialisteja?!

Jokainen, joka on koskaan yrittänyt olla SDP:ssä eri mieltä mistään, on törmännyt puoluehajaannusnuijaan. Se heilahtaa usein, ellei aina, kun puolueessa yrittää keikauttaa venettä kurssin muuttamiseksi edes pari piirua järjen suuntaan. Joku 60-80-vuotias vapaajäsen kurtistaa kulmiaan ja murahtaa: ”Tässähän tehdään puoluehajaannusta!” Tasaisinkin sielu hermostuu tähän välillä, ja tekee mieli vastata: ”Niin perkele tehdäänkin.” Mutta yleensä se ei ole totta.

Suomalaisen vasemmiston on uudistuttava, mutta uutta puoluetta sitä tekemään on turha haikailla. Kannatusta ja aktivisteja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi, että mikään rifondazione-tyyppinen ryhmittymä voisi kasvaa Juhani Tanskin Työväenpuolueen tapaista farssia kummemmaksi. Sitäkin pontevammin pitäisi olemassaolevissa puolueissa kuitenkin pystyä herättelemään uutta ajattelua ja ideologista ja metodista keskustelua, sekä myös näiden mukanaan tuomaa sisäistä konfliktia, tarvitsematta pelätä skogilaisuuden haamuja.

Puolueemme etabloituneemmat sedät – ajoittain myös tädit – kiittelevät kyllä GSD:tä sisällöllisestä panoksestamme, mutta moittivat samalla siitä, että toiminnassamme, ja siten myös tässä blogissamme, esiintyy usein puoluetta kohtaan ikävää ironiaa, oman pesän likaamista tai jopa suoranaista ilkeyttä. Tämä kritiikki toteaa tosiasian mutta tekee siitä väärän päätelmän: että GSD olisi parempi ja kivempi, jos se voisi näytellä asiantuntija- ja arvioijarooliaan ilman julmuutta ja kriittisyyttä, loukkaamatta ketään. Mutta ei GSD olisi GSD ilman Liityn SDP:hen -laulua tai sitä, että joku välillä käskee Facebook-statuksessaan kaikkia haistamaan paskan.

Kaikki 2000-luvun menestyneet vasemmistopuolueet (joihin en tässä yhteydessä laske Kreikan PASOKia, ei sillä että siitä paljon tietäisinkään) ovat oppineet arvostamaan sosialismin ja vasemmistolaisuuden monimuotoisuutta, hyväksyneet ja kääntäneet vahvuudeksi sen vanhan aforismin, että vasemmisto lisääntyy jakautumalla. Norjan työväenpuolue luopui yksinvaltiaan asemastaan ja sai vastineeksi kestävän ja suositun hallituskoalition. Saksan Die Linke nousi tuhkasta voimatekijäksi vetämällä yhteen ex-stalinistit, identiteettivasemmiston ja tyytymättömät demarit samalla, kun SPD taistelee ortodoksiansa kanssa. Espanjan PSOE edustaa laajaa kokoomusta, johon kuuluu kaikkea sosiaaliliberaaleista ja katalaaninationalisteista anarkistien perillisiin. Ja Brasilian Partido dos Trabalhadores – joka ainakin allekirjoittaneen mielestä lienee maailman paras vasemmistopuolue tällä hetkellä – on avoimesti lukemattomien erilaisten tendenssien yhteenliittymä.

Myös GSD on tendenssi. GSD ry. on SDP:n puolueosasto, mutta GSD yhteisönä on suunta – suunta puolueen sisällä, puolueen suhteen ja puolueen ulkopuolella. Tämä poikkikansallinen, poikkikansanliikkeellinen, demokraattinen, sosialistinen ja kriittinen tendenssi on enemmän kuin paikka, jossa puolueen kanssa voi olla myös eri mieltä: se on olemassa juuri siksi, että puolueen kanssa oltaisiin eri mieltä, ainakin joissain asioissa. Suomessa sosialidemokratia ymmärretään sympaattiseksi, hyvää tarkoittavaksi poliittiseksi liikkeeksi, jota edustavassa puolueessa on paljon kritisoitavaa (edustavat sitä kritisoitavaa sitten kunkin mielestä paksut pääministerit, pitkät ay-johtajat tai takkutukkaiset intellektuellit). GSD on suomalaisen politiikan mielekkäin paikka: paikka, jossa voi olla osa demokraattista sosialismia tarvitsematta täysin allekirjoittaa SDP:n edustamia historian painolasteja.

Ja onhan poliittinen toiminta muutoksen tekemistä. Olen vakavasti sitä mieltä, että ihmisiä on helpompi innostaa muuttamaan puoluetta (politiikkaa, Suomea, Eurooppaa, maailmaa) kuin siihen, että puolue (politiikka, Suomi, Eurooppa, maailma) säilytettäisiin mahdollisimman samankaltaisena. Ja jos vaihtoehtona on itsetarkoituksellinen nykytilan vaalinta, tämä muutos voi olla myös itsetarkoituksellista. Säilyttämisellekin on aikansa ja paikkansa, mutta siinä ei ole todellisen uuden kasvun siementä.

Siksi GSD aikoo lähitulevaisuudessa julkaista nimenomaan kriittisiä arvioita SDP:n tänään julkaisemasta globalisaatiolinjapaperista. Ohjelma on arvostettava projekti joka sisältää monia erinomaisia aloitteita, ja myös GSD:n jäseniä on ollut mukana sen valmistelutyössä, mutta sen jälkeen se on käsitelty sekä SDP:n puoluehallituksessa että puoluevaltuustossa, joissa GSD:llä ei (vielä) ole osaa. Mutta vaikka olisimme kirjoittaneet itse ohjelman itsellemme, joku meistä löytäisi siitä varmasti jotain nokan koputtamista. Maailma ei ole valmis, mutta parempaan suuntaan se muuttuu vain kamppailun kautta.

Anssi Häkkinen

Kohti puoluekokousta

1 maaliskuun, 2010

Suomen sosialidemokraattisen puolueen (SDP) 42. puoluekokous järjestetään Joensuussa 27.-29. toukokuuta 2010. Puoluekokous pidetään edellisessä Hämeenlinnan kokouksessa tehtyjen päätösten jälkeen joka toinen vuosi, ja kokoukseen valitaan 500 puoluekokousedustajaa puolueen jäsenten keskuudesta.

Helsingin piirissä puoluekokousedustajista äänestetään postiäänestyksellä 12.-26.3.2010. GSD:n ehdokkaita äänestämällä olet rakentamassa globaalia demokratiaa ja tavoittelemassa kollektiivista emansipaatiota – laaja-alaista vapautta kaikille ihmisille.

GSD:n ja Osyn (Opiskelijademarit) ehdokkaat edustajaksi puoluekokoukseen löydät täältä.

GSD teki puoluekokoukselle seitsemän (7) aloitetta, jotka tullaan esittelemään blogissa seuraavien viikkojen aikana.