Suomen taantumasta kohti uutta globaalia talousjärjestelmää

uusitalousMaailmantalouden tilanne heikentyy heikentymistään. Reaalitalouden hidastuminen voitiin nähdä jo viime vuoden viimeisinä kuukausina, jolloin Suomessakin käynnistyi voimakas lomautussykli. Kun lähes 30000 työntekijää (pääasiassa teollisuudesta) on lomautettuna ja useita on kohdannut irtisanominen, on selvää, että tuotannon supistuminen on ollut rajua.

Tänään julkistetun teollisuustuotannon kuukausikuvaajan mukaan Suomen teollisuustuotanto supistui tammikuussa lähes 20 prosenttia edellisestä vuodesta. Vastaavaa ei ole tapahtunut sitten vuoden 1991, jolloin lama iski kansantalouteemme koko voimallaan. Viimeistään tämä osoittaa myös kaikille suomalaisille, kuinka vaikeasta tilanteesta nykyisessä talouskriisissä on kysymys.

Vientivetoinen taloutemme on maailmanlaajuisen kriisin edessä erittäin haavoittuva. Suurin osa taloutemme kysynnästä on joko suoraan tai välillisesti peräisin ulkomailta. Kun kaikki kansantaloudet ovat ajautuneet samanaikaisesti syvään taantumaan, on viennin elpymistä turha odottaa vielä pitkään aikaan. Jos suuret vientitaloutemme eivät pääse jaloilleen, kärjistyy tilanne 1990-luvun alun lamaa pahemmaksi.

Tämä osoittaa, etteivät yksittäisten maiden toimet ole riittäviä talouden suunnan kääntämiseksi. Jotta Suomen talous kääntyy nousuun, on Saksan, Ruotsin, Venäjän, Yhdysvaltojen sekä Britannian talouksien käännyttävä nousuun. Globaalin talouden ristikkäisvaikutukset sekä rahoitus- että hyödykemarkkinoilla ovat liian voimakkaita uhmattavaksi. Tämän vuoksi kriisin voittamiseksi tarvitaan globaaleja ratkaisuja.

Maailmantalouden pelastaminen on teoriassa hyvin yksinkertaista. Globaalin yhteisön on pystyttävä palauttamaan globaali kokonaiskysyntä riittävän korkealle tasolle. Käytännössä tehtävä on huomattavasti monimutkaisempi. Yksityisen sektorin ylivelkaantuminen ja siitä seurannut rahoitusmarkkinoiden tuho sekä globaalien kysyntärakenteiden krooninen alimitoitus on ajanut maailman kriisiin, josta selviämiseksi tarvittaisiin nimenomaisesti toimivia rahoitusmarkkinoita sekä riittävän voimakkaita kysyntärakenteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kriisistä voidaan nousta vain rakentamalla uusi globaali talousjärjestelmä.

Tämän talousjärjestelmän puitteissa tulee huolehtia globaalin reaalitaloudellisen kokonaiskysynnän riittävyydestä. Rahoitusmarkkinoiden ainoana tehtävänä tulee olla reaalitaloudellisen kehityksen tukeminen ja kaikki spekulaatio on kitkettävä finanssijärjestelmästä. Kysyntää on säädeltävä siten, että hyvinvointi-infrastruktuurit sekä täystyöllisyys voidaan taata kaikilla alueilla etelästä pohjoiseen. Näillä vaatimuksilla kapitalistinen talousjärjestelmä voidaan valjastaa emansipatoristen prosessien edistäjäksi.

Talousjärjestelmän uudelleenjärjestely auttaa irroittautumaan myös nykyisestä kriisistä. Kituva rahoitusjärjestelmä on päästettävä nopeasti piinasta ja otettava julkisen vallan haltuun. Spekulaatiosta syntyneet velkarakenteet on purettava oikeudenmukaisesti ja luottamus rahoitusjärjestelmään on palautettava. Tämä järjestely tulee vaatimaan uudenlaisen sopimusjärjestelmän luontia, joka takaa oikeudenmukaisen kohtelun sekä velalliselle että velkojille. Julkisen vallan on hetkellisesti kannettava vastuu yksilöiden toimeentulosta ja periaattessa koko taloudellisen toiminnan rahoittamisesta.

Julkisen vallan vastuulle siirtyy myös kokonaiskysynnän säätely. Kun yksityisen velan vaikutus taloudesta poistuu, vähenee kokonaiskysyntä globaalisti useita kymmeniä prosentteja. Julkisen vallan on lisättävä kysyntää muuttamalla tulonjakoa pienituloisten hyväksi sekä investoimalla hyvinvointia ja kestävää kehitystä edistäviin projekteihin.  Näillä keinoilla julkinen sektori täyttää yksityisen sektorin investointien jälkeen jäljelle jääneen kysyntävajeen. Rahoitusmarkkinoiden spekulaation kitkeminen on paras tapa edistää reaalitaloudellisia investointeja. Lisäksi yksityisiä investointeja voidaan kiihdyttää joustavilla mutta kestävällä pohjalla toteutetuilla rahoitus- ja veroratkaisuilla.

On selvää, että alkuvaiheessa uuden talousjärjestelmän rakentaminen tapahtuu velaksi eli sen rahoitus tullaan luomaan tulevaisuuden tuotannolla. Julkinen valta lainaa sekä yrityksiltä että kotitalouksilta ja korottaa verotuksen progressiota hitaan kasvun aikoina pienentääkseen säästämisen minimiin. Kun talouskasvu pääsee kestävälle uralle verotusta voidaan keventää, kuitenkin vain siinä määrin, että tulonjako mahdollistaa täystyöllisyystilanteen säilyttämisen. Tällä tavalla talouden resurssit hyödynnetään täysimääräisinä eikä turhaa työttömyyttä esiinny.

Säädelty ja realitalouden toimintaan keskittyvä globaali talousjärjestelmä estää automaattisesti viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtuneet finanssimarkkinoilta käynnistyneet talouskriisit. Vaikka myös tällainen järjestelmä voi kohdata alikysyntää, pystytään siihen reagoimaan nopeasti ja kokonaisvaltaisesti. Talousjärjestelmän ohjaamiseksi tarvittavat organisaatiot on luotava demokraattisiksi ja talouspolitiikasta sekä yhteiskuntapolitiikasta tulee käydä jatkuvaa kriittistä keskustelua. Vain tällä tavalla voidaan estää asiantuntijoiden ylivalta ja yhteiskunnallisten näkemysten hegemonisoituminen (olivat näkemykset sitten sosialistisia, liberaaleja, konservatiivisia tai libertaristisia).

Jos ihmiskunnan tavoitteena on vapaus ja laajasti ymmärretty emansipaatio, uudenlainen globaali talousjärjestelmä on välttämättömyys. Valitettavasti maailmasta ei löydy ainoatakaan voimakasta poliittista projektia, jonka tavoitteena olisi emansipatorisen talousjärjestelmän luominen. Murheellista eikö totta?

Jussi Ahokas

Mainokset

Avainsanat: , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: