Taloustieteen paradoksi

paulsFinanssikriisi on tehnyt näkyväksi valtavirtaisen taloustieteen ongelmat. Vielä syksyn 2007 alussa uusklassiset ekonomistit olivat vakuuttuneita maailmantalouden nopean kasvun ja positiivisen kehityksen jatkumisesta pitkälle tulevaisuuteen. Todellisuus iski nopeasti vasten kasvoja, kun rahoitusmarkkinoilta käynnistynyt kriisi levisi vuoden 2008 aikana kaikkialle maailmantalouteen. Vuoden 2009 alussa tulevaisuuden näkymät ovat synkimmät sitten 1930-luvun laman.

On käsittämätöntä, että valtavirtaisen taloustieteen hegemoninen asema ei ole toistaiseksi juurikaan horjunut tämän täydellisen epäonnistumisen jälkeen. On suorastaan absurdia seurata talousuutisointia, jossa valtavirtaisen ajattelun sisäistäneet ekonomistit ”ennustavat” kriisin päättymistä ja maailmantalouden nopeaa käännöstä parempaan. Lisäksi on turhauttavaa nähdä, kuinka samat ekonomistit toimivat neuvonantajina finanssiministeriöissä ympäri maailmaa hahmotellen talouspolitiikkaa, jonka avulla kriisistä olisi tarkoitus selvitä mahdollisimman pienin vaurioin. Kuinka ihmeessä nämä voisivat ymmärtää kriisin taustalla olevia mekanismeja tässä vaiheessa, kun vielä vuosi sitten ekonomistit eivät edes tienneet näiden mekanismien olemassaolosta? On enemmän kuin todennäköistä, että suurin osa ”talousmiehistä” antaa lausuntojaan ja politiikkasuosituksiaan täydellisessä sumussa ymmärtämättä edes perusasioita käynnissä olevasta kriisistä. Se, että tällainen toiminta on mahdollista, on todellinen taloustieteen paradoksi.

Vaihtoehtoisten selityksien tarjoajille on auennut kriisin edetessä parempia väyliä omien analyysiensä esittämiseen julkisuudessa (esim. Nouriel Roubini & Steve Keen). Tästä huolimatta talouspoliittista keskustelua hallitsevat edelleen valtavirtaisen suuntauksen teoriaperinteestä johdetut prinsiipit. Vaikka jotkut uusklassisen taloustieteen edustajat ovat myöntäneet epäonnistumisensa, suuri enemmistö näyttää puolustavan edelleen tieteenalansa erinomaisuutta (ks. esim. Kanniainen). Kritiikki valtavirtaista taloustiedettä vastaan on kuitenkin kasvamassa sekä julkisessa että akateemisessa keskustelussa. Nyt onkin aika haastaa ortodoksinen perinne todenteolla. Maailma ei tarvitse osakseen enää yhtään uusklassinen taloustieteen epäonnistumista ja tästä seuraavaa taloudellista kriisiä.

Jussi Ahokas

Seuraavassa muutamia poimintoja valtavirtaisen taloustieteen viimeaikaisesta kritiikistä:

Geoffrey M. Hodgson

Colander et. al.

Anatole Kaletsky

Steve Keen

Mainokset

Avainsanat: , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: