Demokraattisen puolueen sallittava kritiikkiä

demariVaalit osoittivat politiikan raadollisuuden, kuten Uutispäivä Demarissakin (29.10.08) todettiin. Raadolliselta voi tuntua se, että harjoitettua politiikkaa ja kampanjan sisällöllistä antia tarkastellaan vaalien jälkeen kriittisesti. Tämä on kuitenkin aivan välttämätöntä, mikäli puolue ei halua hiljaa näivettyä pois.

On selvää, että SDP:ssä on jotain vikaa, kun se ei enää houkuta ihmisiä jäsenikseen tai äänestäjikseen. Raadollista on myös se, että kansa hylkää – riippumatta vuosikymmenten takaisista urotöistä. Tämän ei pitäisi olla yllättävää. Ei 2000-luvulla auta enää ratsastaa viime vuosisadan sosialidemokraattisilla saavutuksilla. Ihmisiä kiinnostaa se, millaista politiikkaa harjoitetaan tällä hetkellä, ja näissä vaaleissa SDP sai mitä ansaitsi. Nyt saatu kunnallisvaalitulos oli huonoin sitten vuoden 1960, ja puolueen

suhteellinen ääniosuus vielä laski toissa kevään eduskuntavaalien rökäletappiosta. Suurimmat menetykset koettiin vahvimmilla ja tärkeimmillä kannatusalueilla.Vaalitappion karvaus on saanut toverit etsimään syyllisiä. Erilaisia näkemyksiä kampanjan epäonnistumisesta on esitetty. Unelmakampanjaa on syytetty kepeäksi, vaalimökkiä pieneksi tai vanhoja konkareita epälojaaleiksi. On vieläpä todettu, että niiden, jotka eivät olleet ehdolla tai saaneet tarpeeksi ääniä, ei pitäisi kommentoida lopputulosta. Puolueen toimintaan osallistumiseksi on näin ollen määritelty onnistunut vaalikampanjointi, ei pyrkimys ottaa osaa poliittisten suuntaviivojen määrittämiseen.

Onko todellakin niin, että puolueelle suurin osa jäsenistä kelpaa vain kulisseiksi ja ahkeraksi talkooväeksi, mutta ei ottamaan kantaa politiikan sisältöihin? Minne on kadonnut puoluekokouksessa esitetty vaatimus avoimesta keskustelusta?

On erittäin surullista, että SDP:stä on tullut organisaatio, jonka tavoitteeksi on muodostunut itsesäilytys. Jos kuka tahansa poliittisista näkemyksistä riippumatta tai niiden puutteesta huolimatta kelpaa ehdokkaaksi, kunhan vain nostaa kannatuslukuja, on selvää, ettei puolueen toiminnassa ole kyse enää poliittisista sisällöistä vaan ulkokohtaisista seikoista: kannatuksesta, mikä pitää pyörät pyörimässä ja turvaa työpaikat puoluekoneistossa.

Oman toiminnan kriittinen tarkasteleminen on aina vaikeinta. Nyt on kuitenkin pakko. Nykyinen uudistuslinja ei ole uskottava. Muiden kuin demarimaailmassa elävien puolueaktiivien tai uskollisimpien tukijoiden joukossa se herättää lähinnä hilpeyttä. Jos puolueen sisäistä kritiikkiä ja ehdotuksia uusiksi toimintatavoiksi ja poliittisiksi sisällöiksi ei haluta kuulla, on syytä miettiä, mitä sana ”demokratia” tekee puolueen nimessä.

Elina Aaltio
Jussi Ahokas
Lauri Holappa
Anssi Häkkinen
Marja Lahtinen
Sonia Meltti
Joonas Rahkola
Piia Vaara

Kirjoitus on julkaistu Uutispäivä Demarissa 5.11.2008 väittäen virheellisesti, että allekirjoittajana olisi ainoastaan Elina Aaltio. Myös muut kirjoituksen laatimiseen osallistuneet ja sen KASO ry:n kokouksessa hyväksyneet haluavat kantaa oman vastuunsa kirjoituksen sisällöstä.

Advertisements

Avainsanat: , ,

6 vastausta to “Demokraattisen puolueen sallittava kritiikkiä”

  1. MikkoMy Says:

    Kun näin isolla porukalla tullaan ulos, sitä toivoisi, että loputtoman metakeskuskeskustelun sijaan keskusteltaisiin kunnolla linjasta.

    Yksi pieni kysymys. Kirjoitatte: ”Jos kuka tahansa poliittisista näkemyksistä riippumatta tai niiden puutteesta huolimatta kelpaa ehdokkaaksi, kunhan vain nostaa kannatuslukuja, on selvää, ettei puolueen toiminnassa ole kyse enää poliittisista sisällöistä vaan ulkokohtaisista seikoista”

    Tämä on nyt, anteeksi nyt vain, ihan totaalisen kryptistä höttöä. Periaatteena suurin osa varmasti allekirjoittaa tämän minä päivänä tahansa. Kun näin on, niin sen informaatioarvo on kuta kuinkin nolla. Vai mahdataanko tällä tarkoittaa jotain tiettyä/tiettyjä tapauksia? Vai onko tämä ihan puhdasta peiteltyä vittuilua? Tosi upeeta, tosi avointa ja tosi kriittistä!

  2. Jussi Ahokas Says:

    Hyvä Mikko,

    on hyvin totta, että jos puolueen sisältä löytyy näin suuri (ja suurempikin) joukko ihmisiä, joilla on yhteinen ideologinen, teoreettinen ja käytännön poliittinen näkemys sosialidemokratiasta, olisi puoluetta koskevien ulospäin esitettävien avausten kohdistuttava ennen kaikkea heidän edustamansa puolueen poliittiseen linjaan ja niihin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin, joita kohti puolueessa toimimisella pyritään.

    Tästä huolimatta päätimme ottaa osaa keskusteluun puolueen sisäisestä keskustelusta ja keskustelukulttuurista. Kunnallisvaalien jälkipyykin pesu osoitti (jälleen kerran), ettei kulttuuria sisäiselle kriittiselle keskustelulle ole. Liian usein ihmiset ottavat kritiikin henkilökohtaisesti, kun se on tarkoitettu poliittiseksi. Vaikka puheenjohtaja ja puoluesihteeri pitivät kiinni avoimen kansalaispuolueen käsitteestään, ilmoille nousi useita tämän kanssa ristiriidassa olevia kommentteja. Jos kevyisiin heittoihin suhtaudutaan tällä tavalla, on vaikea uskoa, että linjakeskustelulle, jossa paljon suuremmat asiat asetetaan vastakkain, voisi löytyä otollista maaperää. Tässä mielessä kirjoituksemme puolustaa paikkaansa.

    Aprikoit, mitä lainaamallasi kappaleella yritettiin sanoa. Vastaus kiteytyy osittain siihen kohtaan, mikä jäi lainauksesi ulkopuolelle: ”…kannatuksesta, mikä pitää pyörät pyörimässä ja turvaa työpaikat puoluekoneistossa.” Olemme huolissamme siitä, että puolueen tavoitteena ei enää nykyisin ole yhteiskunnallinen muutos, vaan vaalikannatuksen kerääminen keinoilla millä hyvänsä. Suuret päämäärät ja unelmat ovat korvautuneet käytännöllisillä tavoitteilla ja niitä välineellisesti palvelevilla ”unelmilla”. Kuten GSD:n poliittisesta ohjelmasta voi lukea, me uskomme, että sosialidemokratialle voidaan määritellä suurempia yhteiskunnallisia päämääriä, joiden toteuttamiseen käytännössä tarvitsemme puoluetta ja muita instituutioita. Jos puolue unohtaa nämä päämäärät, tekee se itsensä tarpeettomaksi. Vaikka se tämän jälkeenkin pystyy keräämään vaalikannatusta, puoluetukea ja sympatiaa, on se yhteiskunnallisen muutoksen edistämisessä hyödytön. Puolueen pitää olla väline, ei itsetarkoitus. SDP on hyvää vauhtia liikkumassa pelkästään itsesäilytyksen puolesta toimivaksi puolueeksi. Tähän haluamme muutoksen.

    Toivottavasti nämä vastaukset tekivät kritiikistämme avoimempaa. Tarkoitus ei todellakaan ollut aiheuttaa henkilökohtaista pahennusta kenessäkään. Pahoittelen henkilökohtaisesti, jos näin pääsi tarkoittamatta käymään. Toivon myös, että kun linjakeskustelu tulevaisuudessa käynnistyy, henkilökohtaiset tunteet pidetään argumentoinnin ulkopuolella. Se on vaikeaa, mutta välttämätöntä.

  3. MikkoMy Says:

    Jussi,

    ”Olemme huolissamme siitä, että puolueen tavoitteena ei enää nykyisin ole yhteiskunnallinen muutos, vaan vaalikannatuksen kerääminen keinoilla millä hyvänsä.”

    Tämä on harvinaisen perusteltu huoli, eikä ihan perusteeton. Mutta vaalikannatuksen kerääminen taas on se väline, jolla muutosta ajetaan. Eivätkä nämä kaksi asiaa – ainakaan periaatteessa – ole edes ristiriidassa keskenään.

    Hyvän, vastuullisen ja vakavasti otettavan puolueen on pystyttävä muotoilemaan suuret päämääränsä ja unelmansa käytännöllisiksi tavoitteiksi. Siis sellaiseksi, jonka ymmärtävät niin nojatuoliteoreetikko, politrukki kuin kadun Arska ja Leena. Tämän takia linja ei saa kuulostaa puisevalta seminaariesitelmältä. Nykyinen unelma-retoriikka voi lähtökohdiltaan sopia tähän erinomaisesti. Se tietysti vaatii tarpeeksi selviä ja selkeitä linjauksia.

    Siksi nyt olisikin harvinaisen oikea aika ja paikka uudistaa periaateohjelmaamme. Seuraavaan puoluekokoukseen on vielä aikaa, eikä välissä ole kuin yhdet vaalit.

    GSD:n poliittisen ohjelman olen lukenut pariinkin otteeseen, kiitos kysymästä.

  4. Hanna I. Says:

    Kysyin jo puoluekokouksen jälkeisessä bloggauksessanne, miksi GSD:n edustajat eivät käyttäneet puheenvuoroja aloitteistanne ettekä niitä äänestyttäneet. Täällä todettiin, että puoluekokous olisi ne vain kuitannut ympäripyöreillä vastauksilla, vaikka totuus on se, että jokainen puoluekokouksen aloite on erikseen hyväksytty. Eri asia on, tekeekö kukaan muutosesityksiä aloitteen vastauksiin.

    En hyväksy sitä, että puoluetta syytetään epädemokraattiseksi. Maksuton päivähoito on näkyvin esimerkki siitä, että SDP:n korkein päättävä elin tekee juuri ne päätökset, joita se pitää parhaana riippumatta siitä, mitä puoluehallitus on alunperin vastannut. Tein itse puoluekokouksessa lukuisia muutosesityksiä, joista osa meni läpi ja osa ei. Edelleen harmittaa, että Islannin mallia ja feminististä puoluetta koskevat aloitteet eivät menneet läpi, mutta ainakin yritin. Vajaan kahden vuoden päästä yritän uudestaan.

    Demokratiahan tunnetusti on enemmistön tahtoon mukautumista. Jos itse on vähemmistössä, niin varmasti tuntee tarvetta kritisoida enemmistön linjaa, mutta siihen pitää myös pyrkiä demokraattisesti vaikuttamaan eikä vain huudella puskista. Joskus enemmistön kantaan on myös tyydyttävä. Omia asioita saa aika usein paremmin läpi kompromisseilla, ja itse olen ainakin sen linjan edustaja, että vähän vesitetty kompromissikin on parempi kuin ikuinen vastarinta. Siksi toivotan GSD:lle onnea seuraavassa puoluekokouksessa. Ensin pitää hommata oikeat ihmiset edustajiksi, tehdä oikeat aloitteet ja saada niille enemmistön tuki. Näin puolueen linjaa muutetaan, vaikka se vaatikiin kärsivällisyyttä. Anteeksi opettavainen sävy, mutta harmittaa, että puolueen demokraattisuutta epäillään, mutta silti demokraattisia välineitä ei käytetä hyväksi. Ei se, että oma kanta ei ole enemmistössä tarkoita sitä, että päätöksiä ei ole tehty demokraattisesti.

    ps. tiedän, että minuun viitataan siinä kohtaa, kun olen moittinut omia kritisoijia. Kirjoitin omaan blogiini, että minua ärsyttää se, että E.T. lupasi Jutalla täyden tuen puoluekokouksessa. Minusta hänen vaalipäivän jälkeinen kommenttinsa ei ollut täyden tuen osoitus, varsinkin kun tiedän, että kommentit olisi voinut kertoa suoraan puoluejohdolle, ilman että antaa medialle taas eväitä kertoa SDP:n sisäisistä riidoista. Jääköön tämä keskustelu tähän. Perusteltua kritiikkiä on mielestäni edelleen luvallista esittää.

  5. Lauri H. Says:

    Sehän on selvää, että SDP:n säännöt ovat kokolailla demokraattiset. Ei tuossa kirjoituksessa kai väitettykään, että SDP olisi niiden osalta epädemokraattinen. Se on nimenomaan demokratian mukaista, että emme saaneet tekemiämme aloitteita hyväksytyksi. Puoluekokouksessa äänestettiin ja pulinat pois.

    Puolue ei kuitenkaan ole sama kuin puolueen muodolliset toimintatavat. Tuo kirjoitushan oli nimenomaan sitä paljon parjattua metakeskustelua – eli keskustelua keskustelusta.

    SDP:n demokratian suurin ongelma liittyy puoluekulttuuriin. Kriittisiin puheenvuoroihin suhtaudutaan turhan usein tyrmäävästi. Tällaisessa ilmapiirissä demokraattinen keskustelu käy mahdottomaksi. (Eräs demokraattisen keskustelun ehto on muuten myös se, että keskeiset puheenvuorot käytetään julkisesti – ei kahdenkeskisesti.)

    Juuri tätä kulttuuria luulin monien nyt vaikenemista vaatineidenkin vastustaneen. Se oli minun mielestäni masentavaa, koska luulin, että tässä asiassa olisimme olleet samalla puolella.

    Tilanne saattaa olla kuitenkin parantumassa. Ainakaan uusi puheenjohtaja tai puoluesihteeri eivät ole osallistuneet vaientamistalkoisiin. Toivottavasti tämä esimerkki tarttuu myös heidän kannattajiinsa.

  6. Tendenssi « Says:

    […] ja siten myös tässä blogissamme, esiintyy usein puoluetta kohtaan ikävää ironiaa, oman pesän likaamista tai jopa suoranaista ilkeyttä. Tämä kritiikki toteaa tosiasian mutta tekee siitä väärän […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: