Öljyn hinta finanssikriisin indikaattorina

Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinoilta käynnistynyt globaali finanssikriisi jatkaa laajentumistaan. Subprime-asuntoluottojen maksuongelmista käyntiin lähtenyt kehitys on sittemmin saanut aikaan monia ennennäkemättömän voimakkaita ilmiöitä globaalissa taloudessa.  Hyvänä esimerkkinä rahoitusmarkkinoiden ongelmien vaikutuksista reaalitalouteen toimivat elintarvikkeiden sekä raaka-aineiden hinnoissa tapahtuneet muutokset.

Seuraavassa kuviossa on esitetty raakaöljyn hinnan kehitys vuoden 2005 lokakuusta tähän hetkeen:

Kuviosta voidaan havaita rahoitusmarkkinoiden ongelmien ja öljyn hinnan nousun selkeä yhteys. Subprime-kriisin ensimmäiset reaaliset tapahtumat sijoittuivat vuoden 2007 elokuun loppuun, jonka jälkeen pääoman siirtyminen pois asuntomarkkinoilta kohti riskittömämpiä sijoituskohteita alkoi kiihtyä. Usko reaalitalouteen ja raaka-aineiden tulevaisuuden kysyntään oli vielä tuossa vaiheessa kova. Vuoden vaihteessa tilanne hieman rauhoittui asuntomarkkinoiden paineiden näyttäessä helpottavan.

Vuoden 2008 alun kuukausina kävi kuitenkin selväksi, että pääoman oli hakeuduttava mahdollisimman nopeasti pois asuntolainamarkkinoilta, josta positiivisia uutisia saataisiin seuraavan kerran vasta useiden vuosien päästä. Tasaisesti kasvaneet öljyn hinnat tarjosivat pääomasijoittajille tässä vaiheessa erinomaisen mahdollisuuden tehdä voittoja kompensoimaan jo tapahtuneita sekä tiedossa olevia tulevaisuuden tappioita. Helmikuusta kesäkuuhun öljyn hinta kipusi yli 40 prosenttia ja maailma pääsi todistamaan historian suurinta öljykuplaa.

Heinäkuun ja elokuun aikana rahoitusmarkkinoiden ongelmat alkoivat kasautua entistä voimakkaammin. Viimeistään tässä vaiheessa myös kaikki sijoittajat ymmärisvät, että edessä tulee olemaan globaali taantuma eikä reaalitalous tule selviämään rahoitusmarkkinoiden kriisistä ilman vakavia vaurioita. Kasvavat omaisuustappiot alkoivat pienentää rahoitusmarkkinoiden likviditeettiä, mikä johti pääoman pakenemiseen myös raaka-ainemarkkinoilta. Heinäkuusta syyskuun loppuun öljyn hinta on pudonnut melkein 30 prosenttia ja laskun voidaan olettaa jatkuvan. Spekulatiivinen öljykupla on puhjennut ja tästä eteenpäin öljyn hintaa määrittävät jälleen reaalitaloudellinen kysyntä sekä tarjonta.

Öljyn hinnan kehityksestä voidaan havaita selkeästi finanssikriisin eri kehitysvaiheet. Kriisi näyttää kulkeneen sijoittajien hapuilevasta epävarmuudesta yltiöoptimistisuuden kautta täydelliseen epävarmuuteen ja rahoitussektorin turmioon. Tämä on erinomainen esimerkki siitä joukkoeuforiasta, mikä rahoitusmarkkinoilla on viimeisen 20 vuoden aikana kehittynyt. Vaikka ennusmerkit tulevasta ovat kaikkien nähtävillä, uskoa uuteen nousuun (tässä tapauksessa raaka-ainekuplaan) pystytään vahvistamaan uskomattomalla tavalla. Vielä kesällä esitetyt puheet öljyn hinnan pysyvästä kasvusta 150 dollariin tynnyriltä ja sen yläpuolelle tuntuvat jo pari kuukautta myöhemmin naurettavilta. Kuitenkin vain harvat analyytikot pystyivät näkemään kesällä, mistä öljyn hinnan kehityksessä oikeasti oli kysymys.

Jussi Ahokas

Advertisement

Keinot vähissä

Yhdysvaltojen taloutta ja rahoitusmarkkinoita yritetään pelastaa suomalaisille jo 1990-luvun laman aikana tutuksi tulleen roskapankkijärjestelyn avulla. Viikonloppuna päättyneet neuvottelut johtivat tuloksiin ja muodostunut lakipaketti antaa US Treasurylle valtuudet ostaa markkinoilta roskalainoja 700 miljardin dollarin arvosta. Näillä toimilla pyritään palauttamaan usko rahoitusmarkkinoille ja pienentämään vallitsevaa epävarmuutta.

Valtiovarainministeriön toiminta saattaa näyttää ulospäin rohkealta ja uskottavalta. Todellisuus on kuitenkin huomattavasti karumpi. Useat julkisuuteen tihkuneet tiedot ja lausunnot kertovat siitä, ettei suorittavalla taholla ole juurikaan aavistusta siitä, mitä he ovat tekemässä eikä siitä, onko heidän toimillaan mitään vaikutusta rahoitusmarkkinoiden tilaan. Yksi kuvaavimmista kommenteista saatiin valtiovarainministeriön tiedottajalta kysyttäessä perusteita pankkipaketin koolle: ”It’s not based on any particular data point. We just wanted to choose a really large number.” (Forbes)

On hyvin todennäköistä, että perstuntumalla tehdyt elvytysyritykset eivät tule tuomaan ratkaisua USA:n rahoitusmarkkinoiden tilanteeseen. Samaan aikaan ongelmat lisääntyvät myös Euroopassa, jossa liikepankkeja kaatuu yhä lyhenevin väliajoin. Euroopan keskuspankki pyrkii helpottamaan pankkien tilannetta lisäämällä rahoitusmarkkinoiden likviditettiä lisärahoitusta myöntämällä. Tässä vaiheessa on vielä vaikea arvioida eurooppalaisten toimijoiden kykyä operoida tilanteessa, jossa pankkikriisi puhkeaa täydessä mitassaan. Jos EKP:n rahoituspolitiikka osoittautuu riittämättömäksi, monet Euroopan alueet tulevat kohtaamaan ongelmia, jotka ovat jo nyt realisoituneet Yhdysvalloissa.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että Suomen 1990-luvun alun lamaa ei enää tulevaisuudessa ole syytä pitää yksittäistapauksena ja mallina erityisen syvästä sekä pitkäkestoisesta taloudellisesta kriisistä. Käsillämme on tällä hetkellä globaalilla tasolla ilmenevä kriisi, johon on johtanut vuosikymmeniä kestänyt velkaantuminen, spekulaatio ja joukkoeuforia. Tähän kehityskulkuun on osunut aikaisemminkin kuplia ja niiden puhkeamisesta seuranneita lyhytaikaisia taantumia, joista on aina selvitty lisäämällä velanottoa ja rakentamalla tilalle uusia yhä suurempia kuplia. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että globaalin finanssikapitalismin laajenemisen rajat ovat viimeinkin tulleet vastaan.

Jussi Ahokas

Euroopan sosiaalifoorumi 2008

Vuoden 2008 Euroopan sosiaalifoorumi Malmössä päättyi sunnuntaina. Viiden sosiaalifoorumipäivän aikana tarjolla oli satoja seminaareja, työpajoja ja muita mielenkiintoisia tapahtumia. Ilmeisesti Suomessa sosiaalifoorumin tapahtumista uutiskynnyksen ylitti ainoastaan perjantai-illan kadunvaltaustapahtuma ja sen tiimoilla sattuneet pienimuotoiset hulinoinnit. Vaikka median kautta saatava kuva sosiaalifoorumin sisällöistä ja käytännöistä näyttäytyy negatiivisena, on sosiaalifoorumiprosessin merkitys globaalin kansalaisyhteiskunnan järjellisenä, rauhanomaisena ja positiivisena keskustelu- ja toimintatilana erittäin suuri. Tämän Euroopan sosiaalifoorumi Ruotsissa jälleen osoitti.

GSD:n näkökulmasta mielenkiintoisimmat seminaarit käsittelivät parhaillaan käynnissä olevaa finanssikriisiä sekä yleistä kapitalismin analyysia. Muun muassa Attacin järjestämät tilaisuudet tarjoilivat monipuolista analyysia rahoitusmarkkinoiden tilanteesta ja tulevaisuuden vaihtoehdoista. Teoreettisemmin kapitalismia analysoitiin esimerkiksi Rosa Luxemburg Stiftungin järjestämässä tilaisuudessa ”Varieties of European Capitalism”, jossa puhujien joukossa oli myös uusliberalismin ja sosialidemokratian kriisin välistä yhteyttä tutkinut professori J. Magnus Ryner.

GSD oli mukana järjestämässä seminaaria, joka pidettiin torstaina Rosengårdin kaupunginosan urheiluhallissa. GSD:n lisäksi tapahtumaan olivat järjestäneet alustajia ruotsalainen Sosialistisk debatt sekä ranskalainen UTOPIA. Ensimmäinen on Ruotsin vasemmistopuoluetta lähellä olevan CMS:n toimittama aikakauslehti ja jälkimmäinen Ranskan sosialistipuolueen sekä Ranskan vihreiden piirissä toimiva ajatushautomoverkosto.

Seminaarin tarkoituksena oli tarkastella kriittisesti ja analyyttisesti uusliberalismia taloudellisena järjestyksenä ja pohtia sekä esittää vaihtoehtoja uusliberalismille. Tilaisuus koostui neljästä alustuksesta. Avauspuheenvuoron piti ruotsalainen vasemmistopuolueen kansanedustaja Ulla Andersson, joka käsitteli ansiokkaasti uusliberalismin ja kansallisen talouspolitiikan välistä yhteyttä. Keskeisiä Anderssonin esittämiä havaintoja olivat täystyöllisyyspolitiikasta luopuminen, valtion taloudellisen ja talouspoliittisen vallan jatkuva kaventuminen, Ruotsin keskuspankin epädemokraattinen asema sekä hyvinvointivaltion ylläpidon ja kehittämisen kannalta välttämättömien menojen leikkaaminen.

Anderssonin alustuksen jälkeen olivat vuorossa GSD:n puheenvuorot, joista vastasivat Lauri Holappa ja Jussi Ahokas. Laurin alustuksessa tarkasteltiin uusliberalismia historiallisena ilmiönä ja määriteltiin uusliberalismi finansoitumiseen sekä deterritorialisaatioon perustuvaksi luokkaprojektiksi. Jussin alustuksessa jatkettiin taloudellisen luokkakamppailun määrittelyä ja pohdittiin vaihtoehtoja globaalin taloudellisen järjestelmän uudelleenjärjestämiseksi.

Viimeisen valmistellun puheenvuoron seminaarissa käytti ranskalaisen UTOPIA-verkoston aktiivi Jean-Paul Chidac. Hän esitteli verkostonsa toimintaperiaatteita sekä keskeisiä sisällöllisiä kysymyksiä. Näitä olivat muun muassa taloudellisen kasvun uudelleenmäärittely, työn arvoon liittyvä analyysi sekä talouden ja ympäristön välisen suhteen analyyttinen tarkastelu.

Alustukset kirvoittivat satapäisessä yleisössä lukuisia kommentteja ja kysymyksiä. Kommentit vaihtelivat modernisaation kritiikistä globaalin ja lokaalin kamppailun rajapintojen tarkasteluun. Yleisö vaikutti kiinnostuneelta erityisesti GSD:n agendaan ja keskustelua riitti vielä seminaarin varsinaisen osuuden päättymisenkin jälkeen. Kokonaisuudessaan seminaari oli onnistunut tapahtuma, vaikka tekniset ongelmat sekä esitystekniikan että tulkkauksen kanssa vaikeuttivatkin käytännön toimintaa.

GSD:n toimijat ovat osallistuneet aktiivisesti sosiaalifoorumiprosessiin sen kaikilla tasoilla. Seminaareja on järjestetty viime vuosien aikana sekä maailman, Euroopan että Suomen sosiaalifoorumeissa. Sosiaalifoorumiprosessi on osoittautunut erinomaiseksi osallistumiskanavaksi erilaisiin globaalin kansalaisyhteiskunnan prosesseihin. Samalla se on mahdollistanut verkostoitumisen erityyppisten toimijoiden kanssa ympäri maailmaa.

GSD:n poliittisen toiminnan kannalta sosiaalifoorumiprosessi tulee tulevaisuudessakin olemaan keskeisessä roolissa. Sosialidemokraattisen politiikan siirtäminen globaalille tasolle ei ole onnistunut riittävän hyvin internationalismin perinteen sisällä. Esimerkiksi Sosialistiseen internationaaliin verrattuna sosiaalifoorumitodellisuus on huomattavasti dynaamisempi ja moniulotteisempi, minkä vuoksi se soveltuu erittäin hyvin globaalien poliittisten prosessien edistämiseen.

Seuraava suuri sosiaalifoorumitapahtuma järjestetään ensi vuoden tammikuussa Brasilian Belemissä. Amazonin sademetsien keskellä vaihtoehtoisen maailman rakentaminen tulee jatkumaan voimakkaana. Myös GSD tulee olemaan aktiivisesti mukana tässä rakennustyössä.

GSD mukana Euroopan sosiaalifoorumissa

Vuoden 2008 Euroopan sosiaalifoorumi järjestetään Ruotsin Malmössa 17.-21.9. Myös GSD on mukana sosiaalifoorumissa aktiivisena osallistujana. Tärkein kontribuutiomme on yhdessä SONK:n ja kahden muun järjestäjätahon kanssa torstaina 18.9. pidettävä seminaari otsikolla ”Economic alternatives to neoliberalism – Alternatives, Visions and Strategies”.

Seminaarissa on sen otsikon mukaisesti tarkoitus miettiä uusliberalismille vaihtoehtoisia tapoja järjestää taloudellinen todellisuus. Uusliberalistisen talousjärjestyksen analyysia ja vaihtoehtoisia ratkaisuja on tarjolla laaja-alaisesti. Yhä syvenevä rahoitusmarkkinoiden kriisi tekee seminaaristamme entistäkin ajankohtaisemman. Tervetuloa!

Luova tuho

Vai onko kyseessä sittenkin schumpeteriläinen luova tuho?

”Vaikealta se tuntuu, kun on paperia tehnyt 33 vuotta”

Niinpä.

Miksi metsäteollisuus loppuu Suomesta?

UPM:n ja Stora Enson viimeisimmät irtisanomiset ovat jälleen kerran osoittaneet globaalin finanssikapitalismin tuhovoimaisuuden. Kansantaloudet, pienemmät aluetaloudet ja kotitaloudet ovat täydellisesti globaalien rahoitusmarkkinoiden armoilla. Kaikenlainen tuotannollinen toiminta korkean palkkatason maissa on muodostunut viime vuosikymmenten aikana rasitteeksi poikkikansalliselle sijoittajaluokalle, jonka pillin tahdissa yritykset tätä nykyä tanssivat. Jos yrityksillä ei ole tarjota 20 prosentin tuottolupauksia sijoitetulle pääomalle, rahoitusta on turha odottaa.

Vapaiden pääomanliikkeiden ja uusien innovatiivisten rahoitusinstrumenttien aikakaudella pääoman tuotto-odotukset ovat nousseet huimasti. Kun aikaisemmin reaalitaloudessa toimivalle yritykselle 5-10 prosentin tuotto oli erinomainen ja tulevaisuuden investoinnit turvaava taso, luokiteltaisiin samainen yritys tai tuotantoyksikkö tänä päivänä heikosti menestyväksi. Tähän kategoriaan ovat erityisesti maailmantalouden jäähtymisen jälkeen siirtyneet lähes kaikki Suomen metsäteollisuuden yksiköt. On alkanut pudotusleikki, jossa ei tällä kertaa ole yhtään voittajaa.

Kun aletaan etsiä vastausta kysymykseen, mikä pelastaisi suomalaisen metsäteollisuuden tai ylipäätään suomalaisen teollisuuden, vaihtelevat vastaukset laajasti. Metsäteollisuuden ahdingosta on tällä kertaa syytetty puun saatavuudesta seuranneita ongelmia. Raaka-aineiden hinnannousu kasvattaa tuotantohintoja ja pienentää katteita, mutta näilläkin muutoksilla lähes kaikki yksiköt pysyisivät tuottavina, jos globaalissa kysynnässä ei tapahtuisi suuria muutoksia. Ilman globaalia kysynnänsäätelyä muutoksia tapahtuu välttämättä. Käynnistynyt globaali matalasuhdanne leikkaa kysyntää, mikä johtaa tilanteeseen, jossa riittävien tuottojen puristaminen yhdestäkään yksiköstä on vaikeaa tai mahdotonta.

Koska vapaiden pääomanliikkeiden aikakaudella tuottojen pieneneminen johtaa välittömästi yhtiöiden arvonalentumiseen ja rahoituspohjan kaventumiseen, on yhtiöiden näytettävä tasaisin väliajoin markkinoille, ettei ole mitään syytä pelätä yhtiön saamattomuutta ja tuottojen putoamista. Vain tällä tavalla yhtiöt voivat pitää huolen pitkän aikavälin rahoituksestaan, joka on niille ylivoimaisesti tärkein yksittäinen tavoite. Kun sijoittajat toimivat lyhyellä tähtäimellä ja yritykset pitkällä tähtäimellä, tarvitaan mekanismia, joka yhdistää eri kapitalistiluokkien tavoitteet. Tämän mekanismin aiheuttamat seuraukset kantaa työläisten luokka.

Metsäteollisuus ja sen työpaikat voivat pelastua vain pääomamarkkinoiden uudelleenjärjestelyllä. Poistamalla markkinoiden ylilikvidisyys ja spekulaation mahdollistavat elementit, palataan rahoitusmarkkinoilla tilanteeseen, jossa tuotto-odotukset suuntautuvat pitkälle aikavälille. Tällä tavalla ne ovat tasapainossa yritysten tavoitteiden kanssa ja pääomanliikkeitä säätelisi pelkästään reaalituotannon kilpailukyky maailmanmarkkinoilla. Tällaisessa tilanteessa suomalainen metsäteollisuus olisi edelleen markkinajohtaja pitkien perinteiden, korkean teknologisen tason, raaka-aineiden saatavuuden ja ennen kaikkea osaavan työvoiman ansiosta. Globaalin finanssikapitalismin aikakaudella edelliset seikat ovat kirjattuna alaviitteeseen tuotto-odotusten tuomitessa suomalaisen metsäteollisuuden tuhoon.

Pääoman vallalle on tehtävä jotain. Rahoitusmarkkinoiden tämänhetkinen kriisi tarjoaa reformeille oivallisen mahdollisuuden. Voiko sosialidemokraattinen liike olla käyttämättä hyväkseen tätä mahdollisuutta?

Jussi Ahokas

Kansalaiset maksavat ja vasemmisto on oikeassa

Väistämätön tapahtui ja Yhdysvaltojen liittovaltio otti haltuunsa asuntoluotottajat FNMA:n sekä FHLMC:n. Amerikkalaisille veronmaksajille haltuunotosta lyötiin ainakin sadan miljardin hintalappu. Todellinen hinta selviää vasta vuosien päästä.

Maailmalla pörssikurssit lähtivät välittömästi nousuun. Sijoittajat uskovat hallituksen liikkeen rauhoittavan globaaleita rahoitusmarkkinoita siinä määrin, että globaali epävarmuus alkaa viimein hellittää. Ilo saattaa kuitenkin olla vielä tässä vaiheessa ennenaikaista. Niin syväksi on rahoitusmarkkinoiden kriisi muodostunut.

Maailmantalouden kriisitilanteen ratkaisemiseksi on esitetty viime aikoina erilaisia ratkaisuja. Rahoitusmarkkinoiden reformin lisäksi keskusteuun ovat nousseet reaalitalouteen vaikuttavat talouspoliittiset toimet. Vasemmalta on vaadittu globaalin kysynnän lisäämistä maailmanlaajuisen työttömyyden hillitsemiseksi. Oikealta esitetyt puheenvuorot ovat puolestaan vaatineet kysynnän supistamista inflaation taltuttamiseksi. Tämän puheenvuoron mukaan vasemmisto on – tällä kertaa – oikeassa.

Pelitilaa rahoitusmarkkinoiden ympärillä

Yhä useampi ekonomisti on tullut vakuuttuneeksi siitä, että rahoitusmarkkinoiden sääntelyä on tavalla tai toisella edistettävä. Taloussanomien kolumnistina toimiva Harvardin yliopiston professori Kenneth Rogoff on yksi näistä.

Rogoff on tutkimuksissaan havainnut, että voimakkaan sääntelyn kausina on merkittävästi vähemmän finanssikriisejä, kuin kevyesti säännellyillä kausilla. Tämä tutkimustulos ei ole kovinkaan yllättävä.

Sääntelyn voimakkuudesta ja teknisestä toteuttamisesta on esitetty toistaiseksi varsin vähän tuoreita ideoita. Kompromissia tullaan etsimään jostain 1950-luvun ”rahoituskurimuksen” ja 2000-luvun rahoitusinnovaatioiden maailman välillä.

Lopullinen tulos ja rahoitusmarkkinoiden tulevaisuus ovat paljolti riippuvaisia siitä, millainen yhteiskunnallinen näkemys muodostuu vallitsevaksi lähitulevaisuudessa. Poliittista pelitilaa nimittäin rahoitusmarkkinoiden uudelleenjärjestelyn ympärillä riittää. Tämän tilan hyödyntäminen on oivallinen tilaisuus myös sosialidemokraattiselle liikkeelle.