Teesi ja antiteesit

Teesi:

Antiteesit:

ensimmäinen

toinen

Advertisements

Avainsanat:

11 vastausta to “Teesi ja antiteesit”

  1. Esa Suominen Says:

    Mutta missä synteesi? Sitä ei taida näiltä sivuilta löytyä…

  2. globaalisosialidemokraatit Says:

    Tarkoitatko, Esa, että näillä sivuilla pitäisi esittää synteesi SDP:n ”Unelmista todeksi” -kiertueen sisältöjen sekä Jyrki Lehtolan raivopäisten ja usein henkilöön kohdistuvien hyökkäyskolumnien välillä? Vai tarkoitatko kenties, että blogissa pitäisi esittää synteesi SDP:n sisäisten linjaerimielisyyksien yhdistämiseksi?

    Ensimmäinen vaatimus on varmasti mahdoton. Toisesta voidaan kysyä, että eikö sitä ole useissa kirjoituksissa pyritty tekemään? Blogista löytyy analyyseja, raportteja ja lyhyempiä huomioita yhteiskunnasta sekä politiikasta. Monet kirjoitukset käsittelevät asioita, joista myös Suomen sosialidemokraattisen puolueen luulisi olevan kiinnostunut. On tekstejä työelämästä, hyvinvointiyhteiskunnasta, finanssikapitalismista, talouspolitiikasta, tasa-arvosta, koulutuksesta, puolueiden tilasta, sosialidemokratiasta ja sosialismista. Tekstit vaihtelevat analyyttisista ja teoreettisista hyvin käytännöllisiin ja käytännönläheisiin. Näissä kirjoituksissa on esitetty rakentavasti visioita tulevaisuuden sosialidemokratiasta, politiikasta sekä siitä mihin suuntaan sosialidemokraattisten puolueiden tulisi kulkea.

    Politiikka on valtakamppailua ja tätä valtakamppailua käydään myös puolueiden sisällä. Monesti yksinkertaiset synteesit eroavien linjojen välillä ovat mahdottomia. Tilanteessa, jossa linjaerimielisyydet ovat suuria, nopeat kompromissit johtavat useasti koko puolueen toimintakyvyn laskuun. Pahimmassa tapauksessa puolue unohtaa ideologiset tavoitteensa ja tekee itsestään tarpeettoman. Siksi kompromisseja ei tule koskaan tehdä ennen riittävän monipuolista analyysia ja siitä seuraavaa kriittistä keskustelua. Tämän blogin tavoitteena on esittää jatkuvasti uusia avauksia yhteiskunnan analysointiprosessiin ja herättää kriittistä keskustelua. Tämä työ on kuitenkin vasta alkuvaiheessa sekä analyysin että ennen kaikkea keskustelun osalta. Eihän blogissa esitetyt sisällölliset avaukset ole saaneet aikaan keskustelua, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

    Siispä malttakaamme mielemme ja seuratkaamme, miten GSD:n poliittinen projekti tästä etenee. Voi olla, ettei tämänkaltaisille toimintatavoille ole tällä hetkellä tilausta. Tässä vaiheessa kuitenkin vielä uskoa ja tarmoa riittää, joten kärjistyksiä ja kriittisiä huomioita voi varautua kohtaamaan vastakin. Kaikki blogin lukijat ovat tervetulleita osallistumaan yhteiskunnalliseen analyysiin sekä kriittiseen keskusteluun.

    Jussi Ahokas

  3. Esa Suominen Says:

    No joo, olet kyllä oikeassa. Blogi on yleisesti ottaen avaustensa puolesta harvinaisen laadukas ja varmasti myös seurattu. Itse ainakin toivon -ja haluan omalta osaltani edistää- sen edustamien poliittisten avausten etenemistä niin sd. puolueen valtavirraksi kuin yhteiskunnassa yleensä.

    Mitä unelmakampanjaan tulee, niin olen hieman ihmetellyt sen saamaa vastaanottoa. En puhu tästä foorumista, enkä viittaa Lehtolaankaan, vaan yleensä. Yritys on mielestäni sympaattinen ja hyvä. Sitä voi toki halutessaan pitää naiivina tai samankaltaisena kuin moni aiempikin tempaus, mutta siitä huolimatta on ikävä nähdä miten sinällään todennäköisesti verrattain vilpittömällä mielellä tehtyjä kampanjoita kohtaa ilkeä ja henkilöönkäypä pilkka. Se, jos mikä karkottaa tavallisia ihmisiä politiikan ja yhteiskunnallisen toiminnan sfääristä vielä enemmän kuin moni sisällöllinen kysymys.

  4. Pete Says:

    Minusta tämän sivuston tekstit ovat mielenkiintoisia ja arvokas lisä poliittiseen debattiin. Pienenä kritiikkinä sanoisin, että niitä(kin) vaivaa kovin usein samanlainen vaihtoehdottomuuden mentaliteetti, jota niiden on tarkoitus kritisoida ( tyyli: meidän esittämämme linja on järkevä, muut eivät). Esim. alemmassa tekstissä toistuu turhan usein perustelu ”tosiasia on”. Politiikassa on kyse arvovalinnoista, ei siitä että kumotaan vääriä vaihtoehtoja oikean – tosiasioihin perustuvan – vaihtoehdon tieltä.

    Toinen vinkki: Huumori ja sarkasmi sopivat politiikan kommentointiin mutta eivät silloin, kun niiden kanssa sekoitetaan samaan kirjoitukseen ohjelmallinen julistaminen. Tuo puolueen onnellisuus-asiakirjateksti oli hauska siihen asti, kun ohjelmalle piruilu vaihtui omien teesien esittämiseen (ne toimisivat kyllä omassa tekstissään). Mieleen tuli Tuntemattoman sotilaan kuvaus, jossa miehet olivat milloin tahansa valmiita pilkkaamaan Suomen herroja ja veistelemään vitsejä heille syötetystä paatoksellisesta isänmaallisuudelle, mutta jos joku pyrki antamaan pilkalle ohjelmallista sävyä, nujersivat he sen naurulla.

  5. Jussi Says:

    Mielestäni politiikan uskottavuuskriisi on nimenomaan syy siihen, että puolueet, poliitikot ja poliittiset ohjelmat joutuvat nykyään herkästi ilkeänkin pilkan kohteeksi. Tähän kriisiin on mahdotonta vastata sympaattisilla tempauksilla tai sisällöttömillä sloganeilla, vaikka nämä hetkellisesti saattaisivatkin kohottaa puolueen kannatusta.

    Uskon, että ainoa tie politiikan uskottavuuden palauttamiseksi on paluu takaisin todelliseen politiikkaan, joka perustuu syvälliseen yhteiskunta-analyysiin sekä ideologisiin valtakamppailuihin. Analyysi auttaa näkemään sekä ideologiset että materiaaliset rakenteet vallitsevan yhteiskunnallisen järjestyksen takana ja avaa tietä kamppailulle yhteiskunnallisesta vallasta.

    Osoittamalla vaihtoehtoisia tapoja järjestää yhteiskunnallinen todellisuus puolueiden ja poliitikkojen on mahdollista palauttaa kansalaisten kiinnostus politiikkaan. Toteamus ”vaihtoehdottomuuden aika on ohi” ei merkitse mitään, jos ei pystytä kertomaan, mistä vaihtoehdottomuus on syntynyt, millainen vaihtoehtoinen yhteiskunta olisi ja ennen kaikkea miten se saavutetaan? Nämä ovat kysymyksiä, mihin jokainen yksilö haluaisi kuulla puolueilta ja poliitikoilta vastauksia, mutta sitä vastoin he törmäävät löpinään arvoista ja unelmista.

    Ei ole ihme, että turhautuminen hiipii puseroon ja usko politiikkaan kaikkoaa.

  6. Jussi Says:

    En aivan ymmärrä Peten kritiikkiä. Tässä blogissahan nimenomaan esitetään vaihtoehtoja nykyiselle järjestelmälle ja tietysti samalla tunnustetaan nykyinen järjestelmä toiseksi vaihtoehdoksi. Näiden vaihtoehtojen välillä on sitten tehty ideologinen valinta tai Peten sanoin ”arvovalinta”, jonka jälkeen on päätetty osallistua yhteiskunnalliseen valtakamppailuun oman vaihtoehdon puolella.

    Myöskään omaan vaihtoehtoon ei suhtauduta kritiikittömästi, vaan se kehittyy jatkuvasti analyysin syventyessä ja kriittisen keskustelun edetessä. Poliittinen projekti on samalla kollektiivinen oppimisprosessi, jossa mitään ei oteta annettuna.

    Oletko sitä mieltä, ettei yhteiskunnasta voida löytää mitään totuuksia tai tosiasioita? Miksi yhteiskunnallista tutkimusta sitten edes harjoitetaan? Alemmassa tekstissähän viitataan tosiasiana siihen, ettei nykyisellä talouspolitiikalla voida saavuttaa täystyöllisyyttä, mikä on tieteellisesti perusteltavissa oleva fakta. Se, halutaanko siitä huolimatta harjoittaa nykyistä talouspolitiikkaa, on niin kutsuttu arvovalinta.

    Ei täällä blogissa esitetä mitään vulgaarimarxilaista tieteellistä selitystä välttämättömälle yhteiskunnalliselle kehitykselle, vaan pyritään osoittamaan ideologiset rakenteet yhteiskunnallisen todellisuuden taustalla. Kun nämä ymmärretään, ”arvovalintojen” tekeminen on huomattavasti tukevammalla pohjalla.

    Kiitos myös vinkistä, joskin siinä esitetty analogia meni hieman ohi. Samaistutko siis itse Tuntemattoman miehiin?

  7. Pete Says:

    ”Oletko sitä mieltä, ettei yhteiskunnasta voida löytää mitään totuuksia tai tosiasioita? Miksi yhteiskunnallista tutkimusta sitten edes harjoitetaan? Alemmassa tekstissähän viitataan tosiasiana siihen, ettei nykyisellä talouspolitiikalla voida saavuttaa täystyöllisyyttä, mikä on tieteellisesti perusteltavissa oleva fakta.”

    Juuri noiden totuuksien suhteen eroaa yhteiskunnallinen tutkimus ratkaisevasti luonnontieteellisestä.
    Tutkimuksilla tuodaan tietysti aineksia yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksenteon tueksi. Yhteiskunnalliset tutkimustulokset vain ovat hyvin harvoin ristiriidattomia. Esim. tuo näkemyksesi että on fakta ettei nykyisellä talouspolitiikalla saavuteta täystyöllisyyttä edellyttäisi käsitteen ”täystyöllisyys” -määrittelyä. Sekään ei – kuten varmasti tiedät – ole aivan yksiselitteinen asia.
    Tutkimustuloksin voidaan argumentoida esim. hyvin monenlaisen talouspolitiikan puolesta. Ideologisia tai arvovalintoja on sitten se, mitä tutkimustuloksia kukin henkilö haluaa näkemystensä tueksi preferoida.

    ”Samaistutko siis itse Tuntemattoman miehiin?”

    Yhteen aivan kybällä: Vanhalaan. Sillä miehellä oli upea taito erottaa pateettisuus ja hänen sutkautuksensa osuivat usein kuin nyrkki silmään.

  8. Jussi Says:

    Käsitteet pitäisi määritellä uudestaan jokaisessa kirjoituksessa ja jokaisessa hetkessä, jotta ylipäätään koskaan voitaisiin sanoa mitään. Täystyöllisyydestä on tässäkin blogissa kirjoitettu useita tekstejä, joissa on viitattu myös käsitteen teoreettisiin perusteisiin. Näiden pohjalta on kyllä pääteltävissä, mitä täystyöllisyydellä tuossa tekstissä tarkoitetaan ja miten nykyinen talouspolitiikka osoittautuu kyvyttömäksi täystyöllisyyttä tässä merkityksessä saavuttamaan.

    On selvää, että yhteiskunnallinen tutkimus on aina jollain tavalla ideologista, koska yksikään tutkija ei pysty irrottautumaan täydellisesti ajattelua rajoittavista ideologisista rakenteista saati sitten yhteiskunnasta. Siksi lopullisten totuuksien tavoittaminen on yhteiskunnallisessa tutkimuksessa käytännössä mahdotonta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö totuuden tavoittelu voisi silti olla yhteiskunnallisen tieteen perustava lähtökohta. Tässä valossa yhteiskunnallinen tiede on ymmärrettävä prosessina, joka jatkuvasti pyrkii täydentämään olemassa olevaa käsitteistöä sekä käsityksiä todellisuudesta ja todellisuuteen vaikuttavista mekanismeista.

    Jos yhteiskunnallinen tutkimus on kuitenkin kuvaamallasi tavalla positiivista ja jos se tuottaa jatkuvasti ristiriitaisia tuloksia, on todellisuudesta mahdotonta sanoa yhtään mitään. Miksi kukaan sitten edes uskoisi ”tieteellisiä tuloksia” poliittisia valintoja perusteltaessa? Tällaisissa tilanteissa yhteiskunnallinen tiede muuttuu helposti puhtaan poliittiseksi eikä ole enää tiedettä lainkaan. Vaihtoehtoisia tieteenfilosofisia lähestymistapoja on syytä harkita viimeistään tässä vaiheessa.

  9. Pete Says:

    ”Miksi kukaan sitten edes uskoisi “tieteellisiä tuloksia” poliittisia valintoja perusteltaessa?”

    Pirun hyvä kysymys. Maailma on kompleksinen paikka.

  10. Lauri Says:

    On totta, että erilaisia tutkimustuloksia voidaan esittää erílaisten poliittisten päämäärien tueksi. Tästä ei kuitenkaan seuraa sitä, että jotkin tutkimustulokset – myös yhteiskuntatieteiden saralla – voivat olla fundamentaalisen epärealistisia.

    Ja tämä itse asiassa seuraa nimenomaan Peten esittämistä argumenteista. Jos yhteiskuntatieteiden ja luonnontieteiden välistä onto-epistemologista eroa ei suostuta tunnustamaan, tehdään metodologisia valintoja, joiden seurauksena tutkimustulokset voivat osua oikeaan korkeintaan sattumanvaraisesti.

    Suurimmat ongelmat liittyvät positivistiseen tieteenfilosofiaan. Positivismi on käytännössä hylätty kaikilla muilla yhteiskuntatieteen saroilla kuin uusklassisessa taloustieteessä. Näin ollen voidaan esittää, että uusklassisella metodologialla aikaansaadut tulokset ovat ”epätosia”.

    Uusklassisen taloustieteen perusongelma on siinä, että se ymmärtää tieteen tapahtumasäännönmukaisuuksien (event regularities) etsimisenä. Tieteen tehtävänä ei kuitenkaan ole säännönmukaisuuksien etsintä per se – ei edes luonnontieteiden.

    Tieteen tehtävänä on aina todellisuutta konstruoivien mekanismien valottaminen. Luonnontieteet voivat hyödyntää tässä matemaattisia metodeja, koska suljettujen kokeiden tekeminen on niissä mahdollista. Suljettujen kokeidenkaan tehtävänä ei ole kuitenkaan säännönmukaisuuksien osoittaminen.

    Esimerkiksi hallituissa koeolosuhteissa voidaan havaita, että painovoima vetää kappaleita kohden maata. Koeolosuhteissa voidaan itse asiassa havaita vakionopeus kappaleiden putoamiselle. Tämän nopeuden selvittämisellä ei olisi kuitenkaan arvoa, jos samalla ei pystyttäisi vastaamaan siihen, millainen mekanismi vaikuttaa kappaleiden putoamiseen.

    Näin ollen vain tämän mekanismin konstruoiminen on tieteellisesti merkittävää. Ymmärtämällä tätä mekanismia (eli painovoimaa!) voimme ymmärtää myös, miksi vaikkapa puiden lehdet tippuvat syksyisin maahan. Emme me sillä koeolosuhteista johtamallamme nopeudella tee juuri mitään: puiden lehdet tippuvat syksyisin miten sattuvat. Tuuli ja kaikenlaiset aerodynaamiset tendenssit tekevät niiden putoamisnopeudesta sattumanvaraisen. (Tuo esimerkki on lainattu Cambridgen yliopistossa toimivalta taloustieteilijältä Tony Lawsonilta.)

    Tämän mekanismin valottaminen ei kuitenkaan koskaan onnistu, jos tiede tähtää (vain) säännönmukaisuuksien etsintään. Etenkään avoimissa järjestelmissä säännönmukaisuuksien etsinnässä ei ole mieltä.

    Toinen asia on sitten se, että myös tieteellisesti laadukas tutkimus voi päätyä eri tuloksiin. Esimerkiksi piinkova talouslibertaristi Friedrich von Hayek ei koskaan syyllistynyt uusklassisen taloustieteen reductio ad absurdumiin.

    Mutta: kyllä yhteiskuntatieteellinen tutkimuskin _voi_ olla epärealistista. Haitallisinta on, jos tällainen epärealistinen tutkimus on vielä kaiken päätöksenteon pohjana.

    Siinä tapauksessa poliittinen päätöksenteko tuottaa todennäköisesti vain huonoja tuloksia. Maailmantalouden jatkuva kriisialttius viimeisen 35 vuoden ajalta on hyvä esimerkki tästä.

    _________

    Mitä tulee keskusteluun Jutta Urpilaisesta ja Jyrki Lehtolasta, niin minun mielipiteeni on, että Jutan pyrkimys etsiä politiikkaan uusia vaihtoehtoja on varsin jalo ja hieno. Sen ongelma on siinä, että Jutta ei kerro, mitä se vaihtoehdottomuus on ollut.

    Ei se ole syntynyt porvarien katalana juonena. Se on ollut juuri sitä politiikkaa, jota SDP on harjoittanut.

    Mutta toivotaan, että toisenlainen SDP on mahdollinen.

  11. Tendenssi « Says:

    […] tässä blogissamme, esiintyy usein puoluetta kohtaan ikävää ironiaa, oman pesän likaamista tai jopa suoranaista ilkeyttä. Tämä kritiikki toteaa tosiasian mutta tekee siitä väärän päätelmän: että GSD olisi […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: