Ei sua pelasta ulkomaatkaan, ei USA ei Gruusia

Kuten kaikki, jotka seuraavat maailman tapahtumia muutenkin kuin sosialidemokraattisten blogien kautta, ovat voineet huomata, Kaukasuksella syttyi pieni sodanpoikanen. Se on ensimmäinen tavanomainen valtioiden välinen sota vuosikymmeneen, jota ei ole aloittanut Yhdysvallat. Ainakaan allekirjoittaneelle ei tullut yllätyksenä, että konfliktin toinen osapuoli on sen sijaan Venäjä – vaikka Etelä-Ossetian miehityksen aloittikin Georgian kansansuosiotaan paikkaileva presidentti Mikheil Saakašvili ja tiedot vaihtelevat siitä, miten paljon häntä tähän provosoitiin, tähän mennessä kaikki valtionrajoja ylittäneet panssarivaunut ovat olleet venäläisiä. Ja mikä hieno sota se olikaan, näin ”turvallisuuspoliittisesta” (eli kaukana kaikesta istuvan akateemisen kommentaattorin) näkökulmasta.

Tilanne on jotakuinkin tämä: Muutaman Etelä-Ossetiassa (sopivasti) olleen venäläisen rauhanturvaajan kuoltua georgialaisten varsin vapaamielisesti Tskhinvaliin suuntaamissa tykistökeskityksissä Puna… ei kun Venäjän armeijan 58. armeija ylitti rajan keihäänkärkenään 19. moottoroitu kivääridivisioona. Runsaan ilmatuen avulla se on ajanut Georgian armeijan puolustusasemiin Gorin kaupungin eteläpuolelle Tbilisiin johtavan tien varrelle. Koska vakinaiset venäläiset joukot pysyttelevät Dimitri Medvedevin määräyksestä Etelä-Ossetian puolella, Gori on tällä hetkellä puolisotilaallisten ossetialaisten joukkojen tai venäläisten kasakoiden armoilla. Abhasian rintamalla abhaasien ”presidentti” Sergei Bagapsh jatkaa tätä kirjoitettaessa edelleen hyökkäystään Kodorin solaan motitettuja georgialaisia vastaan, eikä kenelläkään tunnu olevan tietoa siitä, tukeeko alueella oleva venäläinen 76. Kaartin ilmarynnäkködivisioona tätä taistelua vai ei. Georgian kansalaiset ovat joka tapauksessa vähintään yhtä peloissaan ja uhanalaisia kuin eteläossetialaiset, venäläisten panssaritiedusteluosastojen kylvettyä paniikkia maan keskiosiin asti.

Kansojen itsemääräämisoikeus on ollut sosialidemokratian, etenkin suomalaisen sellaisen, perusperiaatteita (opiskelijaliiton sääntöihin se on jopa kirjattu sellaisenaan). Vaikka sen juuret ovatkin 1900-luvun alun suurten imperiumien hajoamisessa, tämä nationalismin kevytversio on monella tapaa merkityksellinen nykyaikanakin suurten monikansallisten kehitysmaiden sortaessa etnisiä ja kulttuurisia vähemmistöjään. Samankielisen ryhmän oikeus muodostaa keskinäinen, autonominen kansallinen yksikkö on paitsi toimivien julkisten palvelujen tarjoamisen perusta, myös tärkeä askel kohti ensin kansainvälisen ja sitten ylikansallisen demokraattisen yhteisön muotoutumista. Vaikka GSD pyrkiikin globaaliin maailmaan, sen yhtenä edellytyksenä on keskinäinen tasa-arvo tällä hetkellä kansallisiin osiin jakautuneessa, olemassaolevassa maailmassa.

Georgialaiset ja osseetit ovat molemmat kansakuntia, joille oikeudenmukaisessa maailmassa kuuluisi itsemääräämisoikeus. Tämä maailma vain ei ole oikeudenmukainen, ja sekä georgialaiset että osseetit halusivat enemmän: kostoa toisen osapuolen joskus historian hämärissä (tai viime vuosikymmenellä) tekemistä vääryyksistä. Sen vuoksi molemmat kansakunnat olivat valmiit asettumaan johtajan taakse, joka halusi liittoutua jonkin ulkopuolisen voiman kanssa tehdäkseen näistä haaveista totta. Ossetian tapauksessa tämä liittolainen oli Venäjä, joka on liittolaisena ollut juuri niin luotettava kuin voi odottaa: osseettien muinaista, Rooman valtakunnan aikaisiin alaaneihin ulottuvaa kulttuuria on venäläistetty peruskouluista ja passeista lähtien, ja Saakašvilin hyökättyä Ossetiaan ensimmäisen kerran 2004 venäläiset rauhanturvajoukot ovat reagoineet georgialaisiin iskuihin vain hitaasti ja ajoittain.

Georgian valitsema liittolainen on vuoden 2002 ruusuvallankumouksesta, jossa Saakašvili nousi valtaan, ollut Yhdysvallat ja Länsi. Pettymys siihen on, jos mahdollista, ollut vieläkin katkerampi. Georgia on ollut kaikista entisen Neuvostoliiton maista länsimielisin: Saakašvili on luvannut saada maan sekä NATOn että EU:n jäseneksi ja lähettänyt Irakiin Yhdysvaltain tueksi enemmän joukkoja kuin mikään muu maa Ison-Britannian jälkeen. Tbilisissä on George W. Bushin mukaan nimetty katu ja Rupert Murdoch omistaa maan lehdistöä. Kaikki nämä toiveet ovat tähdänneet tähän hetkeen: hetkeen, jona isovenäläinen aave palaa uhkaamaan entisiä alamaisiaan, jolloin amerikkalaiset sotilaskoneet toisivat avun ja läntisten demokratioiden turvan mukanaan. Ne toiveet eivät koskaan toteutuneet, eikä apu saapunut, sillä Yhdysvallat ei tehnyt mitään.

Georgia on nöyryytetty maa: edes sen toive saada YK:n mandaatin alaisia rauhanturvaajia valvomaan separatistisia alueitaan ei toteutune, vaan nuo maakunnat on pysyvästi menetetty Venäjän sateenvarjon alle ja niiden kymmenet tuhannet georgialaiset asukkaat on uudelleenasutettava. Vielä Saakašvilia pahemmankin kolhun ovat kuitenkin kärsineet hänen passiivisten liittolaistensa, Yhdysvaltain ja NATOn maine Georgiassa, ja sen myötä kaikkialla Itä-Euroopassa. Yhdessä yössä Yhdysvalloista on tullut savijaloilla seisova jättiläinen, joka olisi puuttunut konfliktiin vain Bakun-Tbilisin-Ceyhanin öljyjohdon ollessa uhattuna ja joka salli lähimmän liittolaisensa tulla häväistyksi.

Kysymys jokaisen georgialaisen huulilla on: ”Miksi meitä ei autettu?” Jokainen virolainen, latvialainen, liettualainen tai puolalainen voi esittää kysymyksen: ”Autettaisiinko meitäkään?” Sillä näiden maiden hinku NATOn suojan alle ei ole koskaan perustunut haluun ”kuulua eurooppalaiseen turvallisuusyhteisöön” vaan yksinkertaiseen, todelliseen Venäjän pelkoon. Mutta, kuten jokainen strategiaan perehtynyt tietää, NATOlla ei koskaan ole ollut konkreettista suunnitelmaa puolustaa yhtään aluetta keskisen Saksan itäpuolella. Nyt kun on nähty, että se ei niitä myöskään puolusta, koko järjestön arvovalta ja olemassaolon perusta on kärsinyt peruuttamattoman iskun.

Anssi Häkkinen

Mainokset

Avainsanat: , , , , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: