Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat valtiovarainministeriö?

Jyrki Katainen ja valtiovarainministeriö ovat jatkuvassa ristipaineessa eri eturyhmien esittäessä vaateitaan heikkenevien talousodotusten siivittäminä. Teollisuuden piirissä usko aurinkoiseen tulevaisuuteen on vaihtunut epävarmuuteen ja jopa pienimuotoiseen pelkoon. Tästä kertoo muun muassa EK:n eilinen kannanotto julkisten investointien lisäämisen puolesta. Yleensä voimakkaasti julkista tuotantoa ja julkista pääomanmuodostusta kammoksuva elinkeinoelämä alkaa selkeästi olla selkä seinää vasten globaalin talouskehityksen hidastumisen edessä.

Valtiovarainministeri Katainen ei innostunut EK:n ehdotuksesta. Budjettiministeri ei voi hyväksyä valtionvelan kasvattamista ja tasapainoitetusta (tai ylijäämäisestä) budjetista luopumista. Valtion tulojen kasvattamista esimerkiksi pääomaverotuksen kiristämisen kautta Katainen ei edes mainitse mahdollisuutena. Valtiovarainministeriön linja on selkeä: aktiivista finanssipolitiikkaa ei tule harjoittaa.

Passiivinen talouspolitiikka, jota laman jälkeisinä vuosina on harjoitettu näyttää tuottaneen hyviä tuloksia. 1990-luvun puolenvälin jälkeen työllisyystilanne on parantunut jatkuvasti. Ymmärrys passiivisen talouspolitiikan siunauksellisuudesta on kuitenkin hyvin pitkälle vääristynyt. On nimittäin muistettava, että positiivisen kehityksen takana on ollut voimakas globaali (velkavetoinen) noususuhdanne, joka on hyödyttänyt vientivetoista suomalaista kansantaloutta erityisen paljon. Tästä huolimatta työttömyysaste on pysynyt korkeana. Erityisesti alle 30-vuotiaiden kohdalla työllisyyskehitys on ollut verkkaista työttömyysasteen pysytellessä noususuhdanteen huipullakin reilusti 10 prosentin yläpuolella. Aktiiviselle talouspolitiikalle näyttäisi edelleen olevan tilausta.

Jos hallitus ei ole valmis infrastruktuuri-investointeihin tai toisaalla esitettyihin julkisrahoitteisiin rakennushankkeisiin ”ylikuumentumisen” pelossa, voisi yksi innovatiivinen investointimuoto olla julkinen työllistäminen. Erityisesti nuorille räätälöidyt hyväpalkkaiset, koulutusta vastaavat ja mielekkäät työpaikat olisivat erinomainen tapa parantaa työllisyyttä ja talouskasvua. Nuorten kulutus on suhteellisesti voimakasta ja jokainen uusi työpaikka stimuloi erittäin hyvin kansantalouden kokonaiskysyntää. Yhteiskunnallisten palveluiden monipuolistamisella ja hyvinvointia tukevan tuotannon lisäämisellä on myös positiivia sosiaalisia vaikutuksia, joita ei missään nimessä voida vähätellä.

Valitetettavasti VM:n linja tunnetaan myös julkisen työllistämispolitiikan saralla. Tuottavuusohjelma on yksi naula lisää aktiivisen talouspolitiikan arkussa. Valtiovarainministeriössä vallitseva ajattelu ei anna mahdollisuutta minkäänlaisille talouspoliittisille valinnoille. Tätä voidaan pitää kansallisella tasolla merkittävänä demokratian tilaa rajaavana ilmiönä. Kun VM torjuu sekä työnantajapuolen että työntekijäpuolen vaatimukset talouspolitiikan suunnan muuttamiseksi, herää kysymys, kenen etua valtiovarainministeriö lopulta ajaa. Tuskin ministeriössä sitä tiedetään itsekään, sillä niin syvällä vallitsevan hegemonian ajattelumalleissa ministeriön lausunnot ja ehdotukset politiikan suunnasta ovat. Vastausta kysymykseen voi etsiä vaikkapa täältä.

Jussi Ahokas

Mainokset

Avainsanat: , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: