Mohandas K. Gandhi: Vapaudesta – Hind swaraj (1/2)

GSD:n kesän 2008 lukupiirin ensimmäiseksi teokseksi valikoitui Mahatma Gandhin Vapaudesta. Teoksen suomennus julkaistiin Into-kustannuksen pamflettina keväällä. Aikaisemmin suomennus on ollut luettavissa demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakamin kotisivuilla. Hind Swarajta voidaan pitää yhtenä Gandhin tärkeimmistä tuotoksista. Kirjassa Gandhi esittelee laajasti ajattelunsa kulttuurifilosofisia sekä yhteiskuntapoliittisia sisältöjä. Seuraavassa käydään läpi näitä ajatuksia kirjan ensimmäisen puoliskon osalta (käsitelty 16.6. järjestetyssä lukupiirissä).

Hind swaraj on rakentunut lukijan ja kirjoittajan väliselle vuoropuhelulle, joten se muistuttaa esitystavaltaan suuresti Platonin dialogeja. Kirjan alkuosassa keskustelu koskee Intian vapauttamista brittihallinnon alaisuudesta, joka teoksen kirjoittamisen aikaan (1909) oli suurin yhteiskunnallinen kysymys intialaisessa kulttuuripiirissä. Gandhin yhteiskunnallinen ajattelu on kehittynyt kiinteässä yhteydessä tähän kysymykseen, minkä vuoksi kirjan lähestymisnäkökulma on erittäin hyvä Gandhin ajattelun tärkeimpien näkökulmien esilletuontiin.

Kirjan alussa keskustelu koskee yhteiskunnallisen muutoksen taustalla vaikuttavia tekijöitä ja niitä edellytyksiä, jotka mahdollistavat Intian vapautumisen. Gandhi esittää vapautumisen voimakkaasti historiallisena prosessina, jossa pienilläkin tapahtumilla voi olla lopulta erittäin suuri merkitys. Kaikki hyvässä tahdossa suoritetut vapautta tavoittelevat toimenpiteet ovat Gandhin mukaan arvokkaita, vaikka niiden lopputulos ei välittömästi olisikaan onnellinen.

Muutosvaatimusten taustalla on usein tyytymättömyyttä, joka johtaa monesti levottomuuksiin ja pahimmassa tapauksessa väkivaltaisiin konflikteihin. Vaikka tyytymättömyydestä seuraa usein huonoja asioita, myös Gandhi myöntää tyytymättömyyden välttämättömyytenä yhteiskunnallisten muutosten realisoitumiselle. Tyytymättömyyteen ei tule kuitenkaan yhdistää kärsimättömyyttä, joka johtaa useimmiten epätoivoisiin tekoihin. Tässä havainnossa piilee Gandhin ajattelun ydin.

Ennen tämän ajatuksen tarkempaa esittelyä Gandhi siirtyy toiseen Hind swarajn keskeisistä teemoista – modernisaation kritiikkiin. Kritiikki alkaa länsimaiden parlamentarismin arvostelulla ja jatkuu länsimaisen sivilisaation epäonnistumisten osoittamisella. Gandhin mukaan lähes kaikki mittarit, joilla sivistystä länsimaissa mitataan (tekninen kehitys, ylenmääräinen materiaalinen kasvu jne,), ovat vääristyneitä. Todellisuudessa länsimainen sivilisaatio on eksynyt siltä tieltä, joka voisi joskus johtaa sivistykseen. Tämä on moraalisen kehityksen ja totuuden etsimisen tie.

Intia oli menettänyt vapautensa sen vuoksi, että se oli päästänyt länsimaisen (englantilaisen) sivilisaation tunkeutumaan omaan kulttuuriinsa ja yhteiskuntaansa. Gandhi ymmärtää, ettei tämä olisi ollut koskaan mahdollista ilman kapitalististen markkinoiden saapumista Intiaan. Hän näkee myös erinomaisesti markkinoiden levittäytymisen pakonomaisuuden. ”He haluaisivat muuttaa koko maailman yhteksi jättimäiseksi kauppapaikaksi […]. He eivät aio levätä ennen kuin tavoite on saavutettu.”

Länsimaisen sivilisaation levittäytymistä ja sen seurauksia Gandhi tarkastelee Intian yhteiskunnallisten olosuhteiden muutosten kautta. Hän tuomitsee rautateiden edistyksellisyyden nojautuen sekä terveyspoliittisiin että valtapoliittisiin esimerkkeihin. Rautatiet ovat mahdollistaneet lisäksi markkinoiden levittäytymisen, mikä on monilla alueilla lisännyt nälänhätää ruokatuotteiden muuttuessa vientituotteiksi. Asianajajat ja länsimaisen oikeusjärjestelemän Gandhi tuomitsee eripuraisuutta ja riitaisuutta levittävinä. Lääkärit ja lääketiede puolestaan vieraannuttavat ihmiset luonnosta parantamalla helposti sellaisia tauteja, jotka aikaisemmin oli mahdollista ehkäistä ennalta esimerkiksi ruokavaliota noudattaen. Tämä on omiaan rappeuttamaan ihmisten itsekontrollia, jonka merkitys swarajn saavuttamisessa on keskeinen.

Gandhin modernisaation kritiikki on hyvin voimakasta, mikä saa eurooppalaisen sivilisaation jäsenen helposti hämilleen. Gandhi näkee intialaisen kulttuurin ylivoimaisena muihin kulttuureihin verrattuna, minkä on osoittanut intialaisen kulttuurin vakaus ja pysyvyys. Intialainen kulttuuri on nostanut moraalin korkeimmaksi tavoitteekseen, eikä sen tämän jälkeen tarvitse etsiä vaikutteita muualta. Siksi Intian vapautumisenkin on tapahduttava intialaisten sisäisen vapautumisen kautta.

Siihen kuinka ja millä keinoin vapautuminen on lopulta mahdollista Gandhi pyrkii tarjoamaan vastauksen kirjan loppuosassa. Tätä käsitellään 1.7. järjestettävässä lukupiirissä. Tervetuloa keskustelemaan silloin Gandhin ajattelusta ja vapaudesta. (Paikka ilmoitetaan myöhemmin.)

Mainokset

Avainsanat: , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: