Opetus sorron välineenä – Paolo Freiren pedagogiikka

Kasvatuksen merkitystä yhteiskunnan rakenteiden ja yhteiskunnallisten suhteiden ylläpitäjänä voidaan empiirisen havainnoinnin perusteella pitää erittäin suurena. Kouluopetuksen rooli vallitsevan järjestelmän uusintamisprosessissa on keskeinen. Kun järjestelmä perustuu yhteiskunnallisiin suhteisiin, jotka pitävät sisällään toisten luokkien sortoa toisia kohtaan, nousee opetuksen merkitys vieläkin suuremmaksi. Opetus voidaan hahmottaa sorron välineenä, jolla sortava luokka hallitsee sorrettua kuitenkaan turvautumatta suoraan toimintaan esimerkiksi väkivallan muodossa.

Jos sorron järjestelmää ei pidetä hyväksyttävänä yhteiskuntajärjestelmänä, on sorron rakenteisiin käytävä käsiksi. Vaatimusta sorron lopettamiselle ja järjestelmän kumoamiselle on perusteltu yleensä vapauden, emansipaation ja humanisaation käsittein. Myös Paolo Freiren kritiikki vallitsevaa järjestystä kohtaan rakentuu näiden käsitteiden muodostaman kokonaisuuden perustalle. Lopullisena tavoitteena on sorrettujen käymän kamppailun myötä lopettaa sorto ja vapauttaa samalla sekä sortajat että sorretut.

Todellinen muutos ei ole kuitenkaan mahdollista ilman sorretun luokan riittävää valmistautumista. Muuten pelkona on vain osien vaihtuminen, jolloin ennen sorretuista tuleekin uuden järjestyksen sortajia. Tärkeä osa valmistautumista on humanisoiva kasvatus ja opetus. Jotta sorrettu luokka pystyisi haastamaan sortavan luokan, on sen johtajien pystyttävä järjestämään vuorovaikutteisuuteen ja dialogiin perustuva pedagoginen kanssakäyminen itsensä ja kamppailuun osallistuvan luokan välille. Tällä tavoin sorrettu luokka vapautuu haluamaan muutosta, mihin sillä ei ole aikaisemmin ollut kykyä. Kyvyttömäksi sen on tehnyt ennen kaikkea sortavan luokan käyttämät kasvatusmetodit, sortava pedagogiikka, jonka keskeisiin piirteisiin on syytä perehtyä tarkemmin.

Freiren mukaan opetustilannetta säätelee ennen kaikkea opettajan ja oppilaiden välinen suhde. Se miten opettaja kohtaa oppilaansa ja millainen vuorovaikutus näiden välille syntyy, määrittelee opetuksen lopullisia tuloksia. Opetuksessa, jossa opettajan tehtäväksi muodostuu yksiselitteisesti tosiasioiden kertominen ja oppilaiden tehtäväksi näiden mieleen painaminen, opettaja-oppilas-suhde on Freiren mukaan vääristynyt. Opettajan ja oppilaiden välille syntyy tällöin sortosuhde, jonka opettaja perustelee itselleen ja oppilailleen sillä, että hänellä on tieto ja heillä ei. Oppilaista tulee tällöin passiivisia tiedonsäilyttäjiä, jotka itse asiassa toimivat opetustilanteessa pelkästään opettajansa kautta. Tämän kaltainen sortosuhde ei synny opetustilanteeseen tyhjästä vaan se ilmentää samalla yhteiskunnallista sortosuhdetta.

Freire kutsuu edellisenkaltaisen opettaja-oppilas-suhteen ympärille syntyvää opetusta pankkikasvatukseksi (banking-education). Sen yhteiskunnallinen merkitys perustuu kykyyn kasvattaa oppilaat ymmärtämättömäksi sorron rakenteista. Kun kyky kriittiseen ajatteluun korvataan kasvattamalla ihmisistä tiedonsäilyttäjiä, maailma ikään kuin istutetaan ihmisten mieliin ulkopuolelta. Koska sortaja ei halua maailman muuttuvan, vaan nykyisen järjestelmän säilyvän, on tämän kaltainen kasvatus hänen kannaltaan tavoiteltavaa. Mitä passiivisempia ihmiset ovat ja mitä paremmin he ovat sisällyttäneet ajatteluunsa vallitsevan maailman ”totuuden”, sitä helpompi heitä on hallita. Tällä tavoin yhteiskunnalliset sortosuhteet säilyvät ja opetuksesta muodostuu näiden suhteiden ylläpitämisessä keskeinen väline.

Opetuksen sortavat sisällöt

Sorron yhteiskuntaa ylläpitävästä opetuksesta voidaan erottaa selkeitä konkreettisia sisältöjä. Niiden voidaan katsoa määrittelevän myös opettajan ja oppilaan välistä suhdetta sortavan opetuksen sisällä. Samalla ne ilmenevät voimakkaana vallitsevassa yhteiskunnassa. Sorron yhteiskuntaa ja samalla sitä ylläpitävää opetusta kuvaa ennen kaikkea epädialogisuus, jonka erilaisia ilmentymiä ovat Freiren jaottelun mukaisesti tarve valloittaa, hajottamalla hallitseminen, manipulaatio sekä kulttuurillinen invaasio. Itse asiassa näistä kolme viimeistä palvelevat ensimmäisen ja perimmäisen tarpeen toteutumista.

Valloittamisen tarve on sorron yhteiskunnan uusiutumisen ja olemassaolon kannalta perustava lähtökohta. Niin kauan kuin maailmassa on valtaapitäviä eliittejä, valloittamisen tarve määrittelee yhteiskunnan kehitystä. Eliittien määritellessä muut ihmiset oman toimintansa kohteiksi, tulee näistä ihmisten sijasta asioita. Valloittamisen tehtävänä on estää ihmisten humanisaatio ja kriittisen tietoisuuden herääminen. Jotta tämä olisi käytännössä mahdollista, perustavat sortajat toimintansa epädialogiseen metodiin, joka itse asiassa on katkeamattomassa yhteydessä sortoon. He esittävät maailman ihmisille myytteinä, joita vahvistetaan propagandan ja hienojen sanontojen sekä uskomusten levittämisellä.

Pankkikoulutus edellisten levittäjänä ilmenee sekä kouluinstituutiossa että muissa yhteiskunnallisissa instituutioissa, yhtenä tärkeimmistä massamediassa. Vaikka median toiminta esitetään sortajien toimesta kommunikaationa, kyseessä ei kuitenkaan ole todellinen dialoginen vuorovaikutus eliitin ja ihmisten välillä. Freiren oivallinen vertaus Rooman valtakunnan hallitsijoiden käyttämän fraasin ”leipää ja sirkushuveja kansalle” ja kristillisen maailmanjärjestyksen ”perisynnin” välillä kertoo valloittamisen ja hallinnan tapojen muuttumisesta . Yhtälailla uusliberaali ”kilpailukyky” tai ”sopeutumisen ja joustojen” -retoriikka voidaan nähdä esimerkkinä käytännön sortojärjestelmän toiminnasta ja siitä kuinka ihmisiä pystytään globaalin kapitalismin aikakaudella myytein hallitsemaan.

Hallitsemisen tehokeinona sortaja käyttää sorrettujen joukkojen hajottamista ja toisistaan vieraannuttamista. Pedagogisissa käytännöissä tämä ilmenee monilla eri tavoilla. Yksi tärkeimmistä konkreettisista tavoista hajottaa sorrettujen vastarintaa, on maailman esittäminen paikallisina kokonaisuuksina. Kun sorretut hahmottavat maailman sirpaleisena, eivätkä pyri aktiivisesti muodostamaan yhtenäistä massaa, on heidän hallitsemisensa helppoa.

Toisistaan eristämisen lisäksi sortaja voi pyrkiä heikentämään sorrettujen yhtenäisyyttä suorin hajotustoimin. Kouluttamalla eri ryhmille mielensä mukaisia johtajia sorrettujen joukoista, sortajat pystyvät lietsomaan ristiriitoja sekä ryhmien sisällä että niiden välillä. Koska johtajien koulutus on vain sortajan tarkoitus tuottaa välikäsiä oman hallitsemisensa vahvistamiseen, toimii se hyvänä esimerkkinä epädialogisuuteen perustuvan koulutuksen merkityksestä sorron välineenä. Johtajista ja muista koulutetuista muodostuu tärkeä osa sortajavaltiota, joka puolestaan pyrkii vaikuttamaan muiden instituutioiden toimintaedellytyksiin ennen kaikkea kouluttamalla näihin mieleisiään johtohahmoja. Samalla muodostuu manipulaatiokoneisto, jota sortaja voi käyttää ohjatessaan sorrettuja toivotumpaan yhteiskunnalliseen toimintaan.

Sortaja tarvitsee manipulaatiota vasta silloin, kun sorrettujen tietoisuus nousee uusien historiallisten prosessien myötä tasolle, jolla se uhkaa sortajan asemaa ja yhteiskunnallista järjestystä. Tällöin myös sorrettujen opetukseen lisätään sisältöjä, joiden avulla sorrettujen vallankumouksellista tietoisuutta pyritään hillitsemään. Freiren mielestä yksi tärkeimmistä manipulaation ilmentymistä on porvarillisen mentaliteetin istuttaminen ihmisiin. Erityisesti henkilökohtaisen menestymisen ihannointi vieraannuttaa sorretut sekä kriittisestä ajattelusta että vallankumouksellisesta tietoisuudesta. Tältä pohjalta voidaan pohtia, miten esimerkiksi yrittäjyyskasvatuksen sisällyttäminen suomalaisen peruskoulun opetussuunnitelmaan suhteutuu kriittisen potentiaalin ilmenemiseen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Yhteiskunnassa manipulaatio ilmenee myös toisenlaisissa instituutioissa. Erilaiset sortavan luokan johtamat sosiaaliset ohjelmat sekä vallankumouksellisia yhteisöjä korvaamaan perustetut yhdistykset, pyrkivät rikkomaan sorretun luokan tietoisuutta opetuksen sisältöjä vastaavalla tavalla. Hyviä historiallisia esimerkkejä tämänkaltaisesta manipulaatiosta ovat Bismarckin Saksan sosiaaliohjelmat sekä Suomen wrightiläinen työväenliike, joiden tarkoituksena oli työväenliikkeen radikalisoitumisen estäminen ja muutosvoiman hillitseminen. Samankaltaisia hyväntekeväisyyteen nojautuvia ohjelmia on tietysti toteutettu viimeisen vuosisadan aikana lukuisia ympäri maailmaa. Freirelle tällaiset ohjelmat ovat valheellista hyväntekeväisyyttä, joka tekee lopulta ihmisistä pelokkaita ja alistettuja. Ne vievät ihmisiltä kyvyn ja mahdollisuuden muuttaa maailmaa omin käsin, mikä on humanisaation ja emansipaation kannalta välttämättömyys. Toisaalta niissä saattaa piillä myös muutoksen siemen, sillä saadessaan vähän ihmisillä on tapana vaatia enemmän. Hyvinvointivaltion kehityksestä voidaan kuitenkin päätellä, ettei materiaalisten tarpeiden tyydyttyminen ole lisännyt ihmisten kaipuuta emansipaatioon tai kykyä kriittiseen ajatteluun.

Neljäntenä epädialogisuuden ilmentymänä Freire pitää kulttuurillista invaasiota, jolla hän tarkoittaa sortajaluokan kulttuurin levittämistä sorretun luokan kulttuurin tilalle. Opetuksessa kulttuurilliset seikat esiintyvät aina voimakkaina ja pankkikoulutuksen vallitessa ne tulevat siirtymään sorrettujen luokkien keskuuteen lähes väistämättömästi. Sorretut hyväksyvät sortajan asettamat sosiaalis-kulttuurilliset rakenteet normaaleina ja ennen pitkää unohtavat sen, mitä joskus omasta kulttuuristaan ovat oppineet. Itse asiassa sorretun sisällä kasvaa kasvamistaan halu olla enemmän ja enemmän sortajan kaltainen. Kun kulttuurillinen invaasio ulottuu lapsuudesta varhaisnuoruuteen ja aikuisuuteen, ja kun sitä tukevat rakenteet perheestä kouluun ja yliopistoon, on sen vastustaminen lähestulkoon mahdotonta.

Kulttuurillisen invaasion merkitys muodostuu tällä tavoin sekä valloituksen välineeksi että sen seuraukseksi. Ylläpitämällä invaasiota pakottamalla sorretut tottelemaan oman kulttuurinsa rajoja sortaja istuttaa heihin samalla itsensä. Tämä vieraannuttaa entisestään sorrettuja omasta itsestään ja vie heitä kauemmas humanisaatiosta. Lopulta he alkavat pelätä omaa vapauttaan, koska eivät pysty kuvittelemaan itseään sortajasta riippumattomina. Tällaisessa tilanteessa taistelu sortoa vastaan ilmenee usein vääristyneenä ja yhtä epädialogisena kuin sortajan toimet aikaisemmin. Kulttuurillisen vallankumouksen, jolla sorretut kääntävät tilanteen voitokseen, tuleekin perustua dialogiseen toimintaan.

Edellä esitellyt yhteiskunnalliset prosessit, jotka ylläpitävät sorron yhteiskuntaa, ilmenevät suoraan myös opetustilanteessa sekä opettajan ja oppilaiden välisissä suhteissa. Ne ulottuvat opetuksen sisällöistä opetuksen käytäntöihin asti ja sillä tavoin noudattelevat voimakkaasti yhteiskunnallisia rakenteita. Hahmottamalla sortajan toiminnan perimmäiset vaikuttimet sekä yhteiskunnassa että opetuksessa, voidaan niitä vastaan myös kamppailla tehokkaammin. Freire esittää dialogiseen toimintaan perustuen vastinparit jokaiselle sortavan yhteiskunnan erityispiirteelle. Näitä edistämällä sorrettujen on mahdollista löytää tiensä vapauteen ja lopettaa sorron yhteiskunta.

Dialogisessa yhteiskunnallisessa toiminnassa valloittaminen korvataan yhteistyöllä. Hajottamalla hallitsemista vastaan taistellaan yhteisöllisyyteen nojautuen. Tämä on tärkeää erityisesti vallankumouksen johtajien ja sorrettujen välisessä vuorovaikutuksessa. Manipulaation mahdollisuus poistetaan voimakkaasti organisoitumalla, joka on tiiviissä yhteydessä myös yhteisöllisyyden kehittymiseen. Kulttuurillinen invaasio korvataan kulttuurillisella synteesillä, joka perustuu dialektiseen vuorovaikutukseen sosiaalisten rakenteiden muovautumisessa. Tällöin mitään kulttuuria ei oteta annettuna, vaan ihminen vapauttaa jälleen itsensä muokkaamaan maailmaa omilla käsillään oman tahtonsa mukaiseksi.

Dialoginen opetus hyvinvointiyhteiskunnissa

Ovatko Freiren kasvatusfilosofiset näkemykset relevantteja 2000-luvun länsimaisen yhteiskunnan ja sen kasvatusmenetelmien kannalta? Edellä on nostettu esiin huomioita, joiden kautta sorrettujen pedagogiikkaa voidaan lähestyä myös globaalin kapitalismin aikakauden näkökulmasta. Tässä kehyksessä hyvinvointivaltio ja sen kansalaiset ovat mielenkiintoinen tarkastelun kohde. Kun Freire kirjoitti teoksensa, hyvinvointivaltiot olivat vasta rakennusvaiheensa alussa. Se miltä hyvinvointiyhteiskunta nykyään näyttää, oli tuolloin vielä hämärän peitossa. Hyvinvointivaltion kansalaiset eivät myöskään olleet kirjan ensisijainen kohderyhmä. Se ei kuitenkaan poista sitä seikkaa, ettei hyvinvointiyhteiskunta ole onnistunut emansipoimaan ihmisiä ja vapauttamaan heitä vallitsevien valtarakenteiden sorrosta. Kriittisen ajattelun edistäminen ei ole selvästikään ollut koulutusjärjestelmässämme keskeinen tavoite. Tuntuu siltä, että sorron ja hallinnan muodot ovat vain muuttuneet vaikeammaksi havaita. Esimerkiksi peruskouluopetuksessa mutta yhä enenevissä määrin myös yliopistoiden toimintatavoissa on lukuisia vallitsevaa uusliberaalia hegemoniaa voimakkaasti tukevia käytäntöjä, jotka tunnutaan hyväksyvän ilman minkäänlaista kritiikkiä.

Nimenomaan ihmisten havainnointikyvyn kehittämisessä freireläisellä pedagogiikalla ja sen esiin nostamilla yhteiskunnallisilla sekä kulttuurillisilla erityispiirteillä on tärkeä tehtävä. Jotta ihmiset pystyisivät ajattelemaan kriittisesti, ei riitä, että heidän materiaaliset tarpeensa pystytään tyydyttämään. Samalla on pystyttävä murtamaan epädialogisuuteen perustuvan sorron yhteiskunnallisia rakenteita. Tässä työssä Freiren rakennelma dialogisesta, vuorovaikutteisesta opetuksesta ja kasvatuksesta tarjoaa oivallisen työkalun. Hyvinvointiyhteiskunnissa, joissa väkivallan koneistot ovat siirtyneet taka-alalle, tämän työkalun käyttämiseen on enemmän tilaa kuin Freire mahdollisesti koskaan saattoi kuvitella olevan olemassakaan. Ehkä tätä kautta ihmiskunnan vapautuminen ja emansipaatio pääsevät käyntiin tavalla, jota aikaisemmin maailmanhistoriassa ei ole nähty.

Jussi Ahokas

Mainokset

Avainsanat: , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: